Itseni kanssa vapaalla ja arvonnan voittaja

Viime vuoden kesäkuusta saakka olen tehnyt 3-vuorotyötä.
Välillä työputket olleet tiiviitä, välillä ihania useamman
päivän vapaita. Aikaiset aamut jättäneet illat vapaiksi,
iltavuoroon mennessä on saanut rauhassa herätä 
ja tulla töihin vaikkapa kahvilan kautta. 
Yövuorot ovat tulleet tutuiksi, ja hereillä pysyminen,
uutuuden viehätyksen laannuttua, on melko takkuista.
Mutta ihanaa Lomaakin minulle on suotu <3 

Joskus nuorempana olin sitä mieltä, että en todellakaan
halua työhön, joka on 8-16. Nyt saattaisin olla eri mieltä.
Välillä tuppaa harmittamaan, etten pääse kaikkiin lasten
peleihin, tai muihin viikonlopun kekkereihin tai
valvomisiin etelästä tulleiden sukulaisten kanssa.
Säännöllinen harrastaminen ollut melko jäissä, liikkuminen 
on jäänyt liian vähälle. Itse en ole itselleni tällä
hetkellä se parhain koutsi, joka patistaisi liikkeelle.

En minä tiedä kuinka minä lopulta vaihtelunhaluisena
jaksaisin yhtä rytmiä työssäni, mutta tuntuu, että
tähän elämäntilanteeseen se nyt saattaisi paremmin sopia.
Vaikka palkkaani tietysti lisät mielellään ottaisin...

Mutta mikä sitten lopulta painaisi enemmän vaakakupissa,
jos tulisi sellainen tilanne eteen, että voisin valita.
Molemmissa rytmeissä hyvät puolensa. Aika näyttää
mihin minua kuljetetaan. Työstäni kyllä tykkään nyt.
Mutta haaveitahan sitä silti on moneen suuntaan :)
Oikeastaan minun ei pitänyt niinkään kirjoittaa 3-vuorotyöstä,
vaan mitä olen itsestäni viimeisen vuoden aikana huomannut.
Sen, että itseni seura vapaalla, on alkanut kiinnostaa
enemmän. Jos minulla on esim. aamupäivällä mahdollisuus olla
itsekseni, niin yhä useammin valitsen sen. Kaipaan yksinoloa
ja hiljaisuutta. Toisaalta taas kylästely muiden luona on
vähentynyt. Aika kotona tuntuu vaan karkaavan käsistä.

Haluan nähdä ystäviäni, treffaan kyllä myös heitä.
Mutta huomaan potevani hiukan syyllisyyttä, etten ehdi
"säännöllisesti" tavata kaikkia. Tai käydä esim. isovanhempien
luona. Ja tähän päälle vielä innostun uusista tuttavuuksista,
joita en sitten myöskään tietystikään ehtisi nähdä...

Tältä vuodelta pyysin lisää hetkiä ystävien parissa,
ja sellaisia olen onneksi kyllä saanutkin. Ihan ystävien
kesken mökillä, syömässä tms. Ehtisihän sitä oikeasti
nähdä enemmänkin, vaan kun se ettei jaksa ja perheenkin
kesken tekee mieli olla.

Mutta kyllä minä yritän viesteillä aina heitellä, että
ovat mielessä. Puhelimessa puhuja kun en isommin ole.
Näin yövuoron aikaan käyn usean kanssa vuoropuhelua,
muistavatkohan niistä mitään kun heräävät ;)
Niin ja tosiaan. Ruohonjuuren lahjoittamat Weledat on
nyt arvottu. Arpaonni suosi nim.merkki Kurpitsaa.
Laittelen sinulle mailia :)

6 kommenttia

  1. Minä oon myös oppinut arvostamaan omaa seuraani kaiken arjen tiimellyksen keskellä. Joskus vaikka olisi mahdollisuus tavata ystäviä, valitsen kuitenkin ihan oman yksinäisyyteni, koska kyllä sitä oikeaa rauhaa huomaa kaipaavansa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Yksin se rauhoittuminen onnistuu parhaiten :)

      Poista
  2. Molemmissa tosiaan on puolensa. Itse teen aika säännöllistä päivätyötä ja kieltämättä ajatus vaihtelevasta työrytmistä houkuttaa (etenkin pitkistä arkivapaista :)), mutta veikkaan, että musta ei oikeasti 3-vuorotyöhön olisi. Olen niin huono nukkuja muutenkin, että varmaan vaan vaeltaisin väsyneenä paikasta toiseen, jos nyt jo olemattoman unirytmin "sekoittaisi" työrytmin muutoksella.

    Ja niin kiva kuin kavereita on tavata silloin harvoin kun saa aikaiseksi, niin olen kyllä samanlainen itsekseni viihtyjä. Etenkin jos joskus sattuu kohdalle mahdollisuus pitää vapaata arkena. Jotenkin siivouskin tai mikä vaan normaalisti ei-niin-mieluinen kotihommakin on ihan mukavaa, kun kukaan ei samaan aikaan ole paikalla "tekemättä mitään". Ja arkivapaassa on jotenkin mukavaa sekin, että kaupat ja kaikki on auki toisin kuin pyhänä. Ihan vaan vaikken kauppaan olis menossakaan, niin jotenkin tieto siitä, että se on mahdollista, on taas niin paljon kivempaa kuin joku pitkä pyhäjakso, jolloin koko ulkopuolinen maailma on kiinni just silloin kun itsellä olis mahdollisuus lähteä shoppailemaan (mitä todellisuudessa en koskaan edes tee :)).

    Kai se ruoho siellä aidan takana tässäkin tapauksessa houkuttaa. Varmaan menis ohi, kun koittaisin pysyä muutamankin yövuoron hereillä :). Nostan siis hattua kaikille teille vuorotyöntekijöille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkivapaat on kyllä ihania :) Silloin saa hoidettua virasto yms asioita, ehtii muuallekin kuin ruokakauppaan. Viikonloppuvapaat ne vasta ihania onkin, oikeastaan niitä taidan eniten kaivata :)

      Ja varmasti napisisin klo 8-16 työstä, ainakin jotain :)

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)