Vuonojen syleilyssä

Loma on nyt takana ja arki lähti puksuttamaan omalla painollaan. Aioin viettää loman sen kummempia suunnittelematta ja mennä virran mukana. Se toteutuikin. Tuntuu, että juuri mitään en tehnyt - laiskotellut vain. Mutta se taisi olla tarpeenkin. (Loman vikana sunnuntaina tosin juhlimme keskimmäisen lapsen rippijuhlaa <3 , hyvä keino päättää loma.)

Yleensä olemme kesällä tehneet reissun Etelä-Suomeen päin, mutta nyt puolisoni toivoma pohjoisen-reissu tuntui oikealta vaihtoehdolta. Oli tunne, että nyt olen "valmis" - valmis vain kulkemaan ja ihastelemaan (vaikka en edes tiennyt missä ja mitä). Mutta sain tosiaan ihastella - käsivarren maisemia (Kilpisjärvi) ja Norjan upeutta (kuvia onkin jo muutama täällä blogissa ja instassa näkynyt - ja näkynee ehkä myöhemminkin).

Teimme vain lyhyen reissun, ihan rajoilla ja voin kertoa, että nälkä jäi. Ihastuin Skibotniin ja Tromssaan, vaikka pikaisesti varsinkin jälkimmäisessä pyörähdimme. Lähtiessä täältä meillä oli aihio siitä minne ajamme, mutta yöpyminen ja muut suunnitelmat pidettiin avoinna. Majoitus tippui matkan varrelta melkein syliin ja sitä myöten päätimmekin viettää samojen vuorten syleilyssä koko viikonlopun. Majoituspaikasta käsin kävimme sitten suunnassa ja toisessakin. Jos etsit mukavaa majoitusta läheltä Suomea, mutta silti täysin Norjan näkymissä, niin suosituksen meiltä saa tämä Villa Bentsfjord.

Jokin minussa on oppinut rauhoittumaan uudella tavalla, hetkittäin mutta silti. Olen oppinut näkemään, tuntemaan ja aistimaan luonnon kauneutta. Haluan palata Kilpisjärvelle ja kävellä niitä kauniin karuja polkuja pitkin, tunturin halauksessa. Haluan jatkaa Norjan teitä eteenpäin, käydä Lofooteilla ja missä vain. Ensi kesänä, silloin tarina jatkukoon.

Näillä maisemilla jaksaa taas arjessa hetken eteenpäin <3