2.vaiheessa?

Kiitos pitkästä vapaasta, jonka sain joulun ajalle <3 On
tullut oltua vain, vaikka vähän on ähky vaivannut ja raittiin
ilman puute. Saamattomuus ja utuinen olo. Mutta hyvää se on tehnyt.

Tänään vietimme pari tuntisen pienen pakkasen ja pienesti julman
tuulen parissa. Osa kävi saunan lämmössä talven höyrytessä
ovi aukon liepeillä. Minä en ollut valmis riisuuntumaan, vaikka
uskon että hirmu hyvää se olisi tehnyt. Joulupaketissa sain
kaipaamaani lämpöä (niistä myöhemmin jotain), joten en halunnut
niistä erota hetkeksikään.

Elämääkin tässä välillä olen pohtinut. Sitä, että kuinka "hyvä
ihminen" oikein olenkaan. Sitä toivon kovasti olevani, mutta
sisälläni pulpahtelevat kielteiset asenteet saavat minut
kyseenalaistamaan itseäni. Tietysti ensimmäisenä soimaan itseäni
siitä, että annan katseeni joskus mennä suppuun ja ärsyynnyn
pienistä. Mutta pohdiskelussa ystävän kanssa, jäin pohtimaan
myös toista vaihtoehtoa. Sitä, että onko se nyt niin "pahaa".
Ehkä se onkin elämään kuuluvaa.

Onko se omien rajojen hakemista, itseensä tutustumista. Sitä,
että jos on kaikelle syli avoinna, pyllistääkö sitten itselle.
Onko se itsensä hyväksymistä, sitä että en minä ole aina niin
"hyvä". Joskus haluan välttää seuraa, vetäytyä enkä jaksa avata
syliä. Enkä jaksa aina ymmärtääkään. Niin sitä se ehkä myös on.

Ehkä tämä on hyväksyntää, että oma kasvuni on kenties vielä
sen verran kesken, etten yllä siihen "syli aina avoinna"
visioon, jonka olen jonnekin piirtänyt. En yllä siihen
että ovet ovat aina avoinna. En yllä ainakaan nyt -
jos yllän koskaan. Voihan se olla, että oma tila
muodostuu yhä tärkeämmäksi, ja tarvitsen enemmän
itsekseni oloa.

Ehkäpä osa minusta on henkisen kasvun 2. vaiheessa. Ainakin
siihen liittyvät sanat tuntuvat tutuilta. Varsinkin tuo itseni
suojaaminen, oma aika ja rauha. Osa minusta ehkä vasta ykkösessä,
osa jo kolmosessa :) Mutta asiat menevät eteenpäin koko ajan.

"Huono" ihminenkin voi olla "hyvä" ihminen. Kunhan muistaa,
että ei siinä matkallaan tallaa muita. Elämä nostattaa monenlaisia
tuntemuksia, omassa kasvussa tapahtuu muutoksia, omia asenteita
joutuu tarkastelemaan, ärsytyksen aiheita pulpahtelee silmien
eteen, joskus rajoja pitää tiukentaa, joskus höllentää.

Silti tavoite on olla paras versio itsestäni.

Rauhaa loppuvuoteen <3