Kun sydämestään antaa

Kun sydämestään käsin antaa, se palaa kiertokulussa takaisin. Siihen uskon. 

Kun raivaan tavaraa, pohdin usein myynkö. Useimmiten päädyn kuitenkin siihen, että lahjoitan tavarat mm. kierrätyskeskukseen. Joskus hiukan kitsastelen, että pitäisikö kuitenkin myydä ja saada pari lanttia siitä itselle. (Joskus toki myynkin eikä siinä siis mitään väärää.) Mutta lopulta minusta tuntuu ihanalta lahjoittaa tavaraa eteenpäin. Kun jätän vaate-nyssykän kierrätykseen, kiitän tavaroista ja annan kevein sydämin niiden mennä.

Kun kukkaron nyörit ovat tiukalla eikä raskisi ostaa esim. synttärilahjaa, ajattelen että annan ilolla, annan rahan kiertää ja se palaa joskus minulle takaisin. Tunnen ilon enkä tee sitä siksi, että saisin antamani takaisin. Mutta uskon siihen, että hyvä kiertää.

Eikä kyse ole vain materiaalisista asioista. Sydämestään voi antaa niin paljon. Antaa aikaa, välittää lohtua, olla tukena, pyytää syömään, lähettää voimauttavia virtauksia, kertoa kauneudesta ja hyvistä fiiliksistä mitä toinen synnyttää itsessä, auttaa käytännön asioissa, olla tukena hoitamassa asioita, jakaa suklaapatukka.

Juuri nyt, kun "taskuni ovat tyhjät" ja elämä tuntuu kouluttavan rajulla kädellä, tunnen suurta kiitollisuutta siitä kuinka elämä ja sen ihmiset ovat tuoneet monenlaista runsautta, rikkautta ja vaurautta elämääni. 

Olen saanut ulkomaan-matkan, ohjausta ja hellää kosketusta, maittavan brunssin, ravintolanruoan alkupaloista jälkiruokaan, hiusten leikkauksen ja värjäyksen. Olen saanut nuorelle, ensiasuntoon muuttavalle tarvittavaa tavaraa. Olen saanut lainaan matkalaukkua, vaatteita. Olen saanut huonekaluja ja pyörän. Olen saanut lempeää läsnäoloa ja turvaa. Olen saanut sanoja luettavaksi. Olen saanut halauksia. Olen saanut vinkkejä. Olen saanut yllättäviä alennuksia.

Joku päivä jaan kaiken sen hyvän eteenpäin. Kiitos, kiitos, kiitos.