Kirjoitetaan toisille

Muistatko käsinkirjoitetut kirjeet, ystäväkirjat, slämärit, viestilappuset? Muistat varmasti, jos olet sitä aikaa elänyt. 

Tässä taannoin olin naisten iltamissa, jossa äidinkielen opettaja kertoi muistavansa oppilaiden käsialoja vuosien takaa. Minä muistan edelleen lähimpien nuoruuden ystävien käsialat, muistan ne silmissä ja tunnistan ne paperilta. Muistan miltä näyttää vihko, johon kirjoitimme adjektiivi-tarinoita, viestejä toisille ja piirsimme särkyneitä sydämiä, ehjiä sydämiä ja kukkia. Muistan runovihkot, joihin toisilta kopioimme tarinaa tai raapustimme omiamme. Kuinkahan moni varsinkin tulevasta nuorisosta tunnistaa toisten käsialoja? Kuinka monella on enää säilytettäviä kirjoitusmuistoja - sellaisia, joita voi käsissä rapistella?

Milloin viimeksi kirjoitit kirjeen tai kortin. Tai jätit viestilapun. Kirjoitatko muistikirjaan, päiväkirjaan tai johonkin muualle. Minä olen kirjoittanut joululahjalistoja, muistisanoja, ideoita. Olen kirjoittanut Hyvän mielen vuosi-kirjaan. Olen kirjoittanut parin lahjan mukaan kirjeen. Vaikka paljon kirjoitankin koneella (näppäimistöllä sormittaminen on minulle kuin pianon soittoa), niin silti pyrin kirjoittamaan paperillekin. Minusta on ihana löytää kunnon kynä, joka liukuu paperilla keveästi. Tai käyttää eri värejä. Enemmän tulisi kirjoittaa, antaa käden ja kynän viedä.

Kirjoitetaan toisille kirjeitä, jooko? Kirjoitetaan mitä kuuluu. Ilahdutetaan toisia salaviesteillä, kerrotaan toisille söpöydestä, tärkeydestä ja ilosta. Jätetään käsiala-näytteitä toisille. Tehdään niin. 

Ps. Ekodödö-arvonnan voitti @kultturistit, olen ollut yht voittajaan.