Self-helppiä lasten leffasta

Kävin kuopuksen kanssa katsomassa Autot 3-elokuvan. Kaksi edellistäkin on katsottu. Ensimmäinen elokuva jäi mieleen positiivisena - siinä oli sanomaa. Kakkonen oli liian levoton minun makuuni. Siksipä tätä kolmosta kohtaan oli ennakkoluuloja. Mutta tykkäsimme - minä ja poika.

Lasten leffoissa on se ihana juttu, että sen huumorin lisäksi, niissä on usein jotain sellaista sanomaa mitä lapset eivät niin ehkä ajattele. Tosin on siellä vitsejäkin, jotka avautuu toisinaan vain aikuisille. Mutta mitä siis jäi mieleen tuosta kolmosesta?

Usko itseesi. Siinäpä sitä onkin toisinaan haastetta. Kun se olisikin niin helppoa, uskoa vain itseensä. Uskoa, kun kaikki muu huutaa sitä asiaa vastaan. Mutta silti siitä omasta uskosta, siitä tavoitteesta on yritettävä pitää kiinni, yhä uudelleen tarkentaa katse siihen. Itseen. Uskon minuun.

Kokeile tarvittaessa jotain uutta, kokeile uutta näkökulmaa. Tämä ei nyt toimi. Mitä voisin tehdä toisin. Entä jos kokeilisin jotain muuta. Kysyisin vinkkiä joltakin toiselta. Rohkaistuisin astumaan ihan erilaisiin muotteihin. Rohkeuttahan se usein vaatii. Mutta melko varmasti tuo jotain ihan uutta mukanaan. Joko ihan toisenlaisen tavan toimia, tai uutta näkökulmaa aiempaan toimintaan. 

Luota omaan juttuusi. Jos on palo, tekemisen palo. Jos on kipinä, niin antaa palaa vain. Omaan juttuun luottaminen, sekään ei aina helppoa. Mutta jos se tuottaa iloa, saa sydämen värisemään, niin silloin tekis vain. Joskus oma juttu on jotain ihan muuta kuin olettaisi, mutta silti se oikea.

Usko myös toiseen ja osoita se. Kuinka suuri merkitys sillä onkaan, että joku uskoo. Näkee potentiaalin, näkee taidon, näkee mahdollisuudet. Ja eikä vain usko hiljaisesti, vaan osoittaa sen. Joskus usko itseen on hukassa, ei tunnista omaa voimaa ja taitoja. Silloin jonkun toisen sanat voivat auttaa ääriviivojen piirtymisessä. Joskus sanat tulevat yllättävältä taholta, ehkä hiukan ohimennen, mutta mikä voima niillä voikaan olla! (Tällä viikolla olin epävarmuuteni kiemuroissa, mutta heittäydyin mukaan hetkeksi johonkin uuteen - sen jälkeen saatu yllättävä palaute on pyörinyt lämpöisänä tuulahduksena sisällä.)

Vaikka kateus nostaisi joskus päätään, niin parasta vastalääkettä siihen on se, että uskoo toiseen ja antaa positiivista palautetta. Silloin hyvä palaa varmasti takaisin itsellekin. Toinen toista buustaten!