Entä. Jos.

Entä, jos sinä oletkin voimakkaampi kuin luulet.
Entä, jos sinussa on vahvuutta paljon enemmän
kuin annat ymmärtää. Entä, jos sinä et olekaan
niin hauras ja särkyväinen kuin mitä pelkäät.

Entä, jos sinulla onkin ääni, joka kantaa kauas.
Ääni, joka antaa itsensä kaikua, tanssia kauniisti.
Ääni, joka ei satuta sinua, vaikka antaisit sille vallan.
Vallan laulaa, puhua sydämen sanoja, huutaakin.

Entä, jos sinun jalat kantavatkin. Raskaitakin kuormia.
Vaikka niissä olisi menneisyyden, perimän rikkoumat, niin
entä jos ne silti kantavat sinua täysin näillä poluillasi.

Entä, jos sinulla onkin siivet selässäsi. Et vain

ole uskaltanut niitä levittää. Ja entä, jos ne siivet

kannattelevatkin liitoa ja rivakkaa lentoa.

Entä, jos sinusta on paljon enempään.

Entä, jos sinussa on potentiaalia mennä eteenpäin.

Uskaltaa astua unelmien tielle. Avata uusia ovia.

Entä, jos on. 

Entä, jos se voima onkin sinussa. Eikä siinä olkapäässä

johon nojaat ja josta turvaa haet. Entä, jos se vahvuus

on sinussa ja pärjäisit sillä hyvin, muiden ihmisten

rinnalla. Ei heidän alla, tai heihin ripustautuneena.

Entä, jos on. Etkä olisi siltikään yksin.