Jälki meistä jää

Ihmisten ilkeys, sanojen rumuus. Sen teeman äärellä istuin alas tanssiohjaaja Elenan kanssa. Lopputuloksena alla oleva tekstini, johon Elena teki koreografian, jonka nuoret tanssivat viime viikonloppuna tanssinäytöksessä. Videonkin löydät ihan lopusta, pahoittelen huonohkoa laatua (muokattu versio oli liian iso tiedosto - niin ja jos on on tietoa kuinka tänne saa hyvän version videosta, niin saa opettaa minua. Tämä huonontui siirron aikana huomattavasti.)

Tämä maailma

Tämä maailma minkä nyt näen

Se on jotain rumaa ja likaista

Se on rumuutta

Jossa sanat viiltävät, satuttavat, alentavat

Vahvoja, viekkaita sanoja ne on

Joiden alle heikommat jäävät haavojansa yksin nuolemaan

Tämä on rumuutta

Jossa itselle kuuluva otetaan väkivalloin

Ja vielä sekin mikä ei kuuluisi

Toista kosketaan ilman lupaa

Revitään, työnnetään, raavitaan

Missä ovat Uskaliaat sanat

Jotka toivoa antavat

Kauniit sanat 

Jotka padot murtavat

Kuka kuuntelisi sanat hiljaisimmat

Ne vaienneet äänet

Jotka puheenvuoroaan odottavat

Missä ovat ne kädet jotka iskut estävät

Kädet jotka hellyyttä opettavat

Silittävät ja paijaavat

Peukkuaan nostavat

Kuka sanoo SEIS!

Missä on rakkaus ja välittäminen

Missä hyväksyntä joka sallii olla Omanlainen

Vääränlainen mutta silti juuri Täydellinen

Jälki meistä muihin jää

Sen jäljen tulisi olla kauniina muistettava

Hellyydellä painettu

Silloin ei sanat tekijänsä suuta rikkoisi

Eikä raju kosketus iltaisin luita kolottaisi

Koska täytyyhän niiden rikkoa tekijäänsäkin

Kun jälki pysyisi kauniina

Silloin ei jäisi toiseen haavoja jotka eivät ehkä koskaan parane

Silloin jokainen voisi peiliin katsoa ja hymyillä

Sanoa Rakastan Elämääni

-Katja Pellikka-Mikkonen-

Koreografia Elena Hietalan.

Tanssiryhmä EK-muodostelma aikuiset "Movespirit". 

Kuusamon kansalaisopiston tanssinäytös 12/15.

(Video löytyy alkutekstien kera myös blogini FB-sivulta.)