On suojeltava


On suojeltava
Sitä villiä ja vapaata
Sitä huoletonta joka liian helposti
muiden mukaan karkaa

On suojeltava
Sitä elämänalkua
Joka lujaa huutaa Kyllä
Ja välillä EIIII

On suojeltava
Sitä haurasta viimeisiä askeleita kulkevaa
Saateltava varoen eteenpäin

On suojeltava
Elämää
Sitä janoavaa hurjimusta

On suojeltava
Tätä elämää
Minun ja Sinun

Katja Pellikka-Mikkonen
Töissä, olen viime aikoina törmännyt tunteeseen.
Tunteeseen, joka harmistelee ihmisen rajoittunutta
elämää, yksinäisyyttä, pelokkuutta. 

Silloin tekee mieli sanoa:
Tule tänne, niin keitän sinulle teetä.
Jutellaan. Ollaan vaan.

15 kommenttia

  1. Kaunis runo,ajattelemisen aihetta paljon!

    VastaaPoista
  2. Täällä yritetään suojella itse itseään ja olla se tuki ja turva itselle <3

    VastaaPoista
  3. Sun pitäisi tehdä runokirja! Kauniita tekstejä sinulla.

    t., ex-kuusamolainen

    VastaaPoista
  4. Pitkästä aikaa tulin tänne kurkistamaan, ja täällä on kaunista <3

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)