On suojeltava
Sitä villiä ja vapaata
Sitä huoletonta joka liian helposti
muiden mukaan karkaa
On suojeltava
Sitä elämänalkua
Joka lujaa huutaa Kyllä
Ja välillä EIIII
On suojeltava
Sitä haurasta viimeisiä askeleita kulkevaa
Saateltava varoen eteenpäin
On suojeltava
Elämää
Sitä janoavaa hurjimusta
On suojeltava
Tätä elämää
Minun ja Sinun
Katja Pellikka-Mikkonen
Töissä, olen viime aikoina törmännyt tunteeseen.
Tunteeseen, joka harmistelee ihmisen rajoittunutta
elämää, yksinäisyyttä, pelokkuutta.
Silloin tekee mieli sanoa:
Tule tänne, niin keitän sinulle teetä.
Jutellaan. Ollaan vaan.
Ihana teksti ❤️
VastaaPoistaIhana ja herkkä runo. <3
VastaaPoistaKaunis runo,ajattelemisen aihetta paljon!
VastaaPoista<3 !
VastaaPoistaTäällä yritetään suojella itse itseään ja olla se tuki ja turva itselle <3
VastaaPoistaSuojelusta sinulle <3<3<3
PoistaSun pitäisi tehdä runokirja! Kauniita tekstejä sinulla.
VastaaPoistat., ex-kuusamolainen
Kiitos kannustuksesta <3 :)
PoistaPitkästä aikaa tulin tänne kurkistamaan, ja täällä on kaunista <3
VastaaPoistaOih <3
Poista♥︎ Ihania sanoja
VastaaPoista<3
PoistaNiin ihanat sanat <3!
VastaaPoista<3
Poista