Eilisen kaikuja

Eilen.

Mietin töissä, että mitä enemmän pääsen työhön sisään, sitä
vähemmän koen tietäväni. Voi niitä hetkiä jolloin olen ihan
kuutamolla ja pelkään että minut potkaistaan pihalle.
Mutta voi ihana myös niitä hetkiä, kun opin uutta. Minusta
on ihana ammentaa tietoa kokeneemmilta, fiksuimmilta.

Totesin taas jälleen valtaisan pyykkivuoren edessä pienuuteni.
Voi miten surkea pyykkihuoltaja minä olen. Kertakaikkiaan
miten voikin olla isot kasat pyykkiä - tosissaanko meillä
on noin paljon vaatteitakin? Entä jos karsisi hiukan.
Toivoisin kuivausrummun varsinkin liinavaatteita ja pyyhkeitä
varten. Ja ehkä vähän muillekin, kuivaustila uupelo.
Kävin yksin leffassa, kun treffiseuralainen estyi.
Pohdin, että voinko mennä yksin, onko se outoa.
Päätin kuitenkin lähteä - Julia Cameronkin patistaa
taiteilijatreffeille itsensä kanssa. Ja sattuipa niin
pitkä jono, etten täällä ole moista ennen nähnyt.
Ja se sai minussa aikaan hiukan "ihmisfobiaa". Tuli
tunne, etten jaksa kohdata kenenkään kasvoja vaan
katsella lattiaan - meinasin jopa lähteä ihmispaljouden
vuoksi pois. Ehkä se yksin seisominen teki sen.
Rohkeasti kuitenkin työnnyin herkkujeni kanssa Napapiirin
sankarit 2 pariin. Itsekseni naureskelin ja se teki hyvää.
Vaikka vähän nolostelin kun hörähtelin itsekseni silloinkin
kun muut olivat melko hiljaa...
Tajusin kuinka olen taas vapaan tarpeessa 6 työpäivän jälkeen.
Ja pohdin normaalia väsyneempää olotilaa.

Sain myös 2 ihanaa sähköpostia, joista varsinkin toista
makustelen edelleen pohtien tulevaisuuden juttuja.

Söin 4 Brunbergin mansikkaista suukkoa, joihin olen
taas viime aikoina ollut ihan hulluna. Ehkä noin monen
syöminen ei ollut kovin fiksua, mutta minkäs sitä ihminen
himolleen välillä voi...

10 kommenttia

  1. Taito se on tuo yksinkin oleminen välillä. Leffassa olen itsekin käynyt yksin, mutta yksin ravintolassa syöminen oli liian ankeaa :)
    Mukavaa alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus olen lounaalla käynyt yksin, aluksi vaikea olo mutta sitten helpotti. Mutta ihan kunnon iltaravintolaan syömään en lähtisi - ei mitään nautintoa :D

      Poista
  2. Mansikkaiset suklaasuukot ovat ihan sallittuja kuuden työpäivän jälkeen!
    Niin kuin myös itsensä kanssa leffaan meno!
    Arjen voimaa sinun syksyysi!

    VastaaPoista
  3. Mä oon miettinyt myös tota yksin leffaan menoa, vois olla aika mieltä avartava kokemus :) Hyvä että menit vaikka seura estyi! :)

    VastaaPoista
  4. Mullakaan ei tule yksin lähdettyä oikein mihinkään vaikka en oikein keksi syytä miksi en voisi lähteä yksinkin.
    Tekis varmaan ihan hyvää viettää omassa seurassa jonkin aikaa :D

    VastaaPoista
  5. On taito osata kohdata asiat yksin, olla itsensä kanssa ja nauttia omasta seurastaan. Miksi kukaan muukaan viitsisi katsoa minua, jollen minä itse?
    Ihania luumukuvia! Nam.

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)