Pakolaisia naapurissa + arvontamuistutus

 Juuri nyt on melko tyhjä olo. Oli keskimmäisen vanhempainilta,
joka alkoi infolla. Info koski kiintiöpakolaisia, joiden joukosta
meidänkin kaupunkiin 25 henkilöä tuli. Ihan tässä melkein
naapureissa heitä asuu, nuorimmainen heidän kanssaan
jalkapalloa jo potkinut koulun peliareenoilla. Minä sivusta
seurannut ja pohtinut millaisistahan oloista he ovat tulleet.

Nyt luulen tietäväni vähän paremmin, ja se vetää hiljaiseksi.
Sydäntä särkee, kun mietin millaista traumalastia useimmat
heistä harteillaan, mielen sopuissaan kantavat. Kiduttamista,
raiskauksia, pelkoa, läheisten menettämistä...
 Näissä fiiliksissä ei tee mieli pohtia facebook-palstoilla
kiertäviä epäkohtia. Katsoessani heitä, varsinkin lapsia,
jotka ovat niin mutkattomasti suomalaisten lasten kanssa
alkaneet toimia ilman yhteistä kieltä, kiitän vain siitä että 
ovat nyt turvassa. Ja jos voin olla mitenkään avuksi siinä,
että he löytäisivät paikkansa tässä pitäjässä, maassamme,
niin sen aion tehdä. Toivoa, että turvattomuuden tunne
paikkaantuisi turvallisuudella, kotiutumisella.
Viime aikoina olen keskittänyt ajatuksia siihen mitä
tahdon/toivon ja suuntaamalla siten energiaa sinne
- muutokseen, positiiviseen visioon. Tämä asia kuuluu
niihin. Manaamalla en takuulla auta asioita yhtään
mihinkään. Ainut mitä voin tehdä on oma vastaanottavainen
asenne ja ilmapiiri, johon olisi mielekästä kotiutua,
sopeutua. Nämä pakolaispäätökset on tehty jossain
korkeammalla taholla, joten tässä vaiheessa tällainen
tavallinen tallaaja voi vaan antaa henkilökohtaisen 
panoksen. Joko vastaan tai puolesta.

Aina asioita voi mennä mönkään, asiassa kuin
asiassa, mutta miksipä turhaan ennustaa sellaisia, kun
on olemassa toinenkin vaihtoehto. Edit: Ymmärrän kyllä
myös huolenaiheet varsinkin suureen turvapaikanhakijoiden
määrään. Mutta jätän kuitenkin itseni ulkopuolelle
sen lietsonnan.


25 Refugees came to my hometown, from Kongo.
I say welcome.

***
Käypäs osallistumassa Weledan arvontaan?
Käynnissä sunnuntaihin asti. 

17 kommenttia

  1. Samaa mieltä. Vastaan haraaminen ja pelon ilmapiirin levittäminen on pahinta mitä nyt voi tehdä, siitä tulee niin sydämetön olo... Lämmöllä ja empaattisuudella minäkin haluan näihin sotaa ja kauhua paenneisiin ihmisiin suhtautua. Toivottavasti saavat rauhan täällä ja löytävät paikkansa yhteiskunnassa ♥

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus. Itse en edes viitsi lukea enää noita FB-palstoilla meuhaavia ihmisiä. Lähimmäisen rakkaus ja auttaminen ovat arvoja, joihin nojaan ja meidän kaikkien ihmisten tulisi nojata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen päättäny välttää - joskus tekisi mieli kommentoida, mutta totean että turhaa. Eilen tosin kommentoin lyhyesti yhteen facebook keskusteluun, jossa kadehdettiin pakolaisten suomessa saatavia tuloja.

      Poista
  3. Mun mielestä tähän jos mihin aikaan sopii se ikivanha "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Jos itse lietsotaan vihaa, miten voidaan odottaa vastapuolelta jotain muuta? Ja jos osoitetaan, että täällä välitetään ja ollaan valmiita auttamaan, niin eiköhän tunne ole molemminpuolinen.

    Jotenkin alkaa onneksi näyttää siltä, että se alkuvaiheen kohkaaminen ja mesoaminen tähän kylään vasta hetki sitten perustetun hätämajoituskeskuksen avaamisen jälkeen on tämän viikon mittaan rauhoittunut ja ihmisten auttamishalu lisääntynyt. SPR:n keräyspistekin jouduttiin sulkemaan ennakoitua aiemmin, koska sinne ei enää mahtunut lisää lahjoituksia. Ja aamulla luin lehdestä eilisestä kaupungintalolla järjestetystä tiedotustilaisuudesta erään turvapaikanhakijanaisen kommentin, joka oli saanut yleisöltä raikuvat aplodit. Se meni jotenkin niin, että "Minä en kaipaa materiaa, vaan rauhaa ja turvallisen paikan lapsilleni. Sinun ei tarvitse auttaa minua, minä autan sinua". <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu :)

      Täälläkin on kyllä avustuksiin ihmiset ilm hyvin osallistuneet. Mutta paikallisen face-ryhmän palstalla lentää kyllä monenlaista juttua. Tosin nyt tuli tieto, että tännekin ilm avataan vastaanottokeskus - siitä taitaa nousta uusi aalto :) Kyllä minä ymmärrän osan niistä huolenaiheista, mutta osa on turhaa ennakkoon lietsomista ja manaamista. Tärkeää kuitenkin, että sopeutumiseen kiinnitetään paljon huomiota.

      Ihanasti sanottu turvapaikanhakijalta<3

      Poista
  4. missä vitun perähikiällä sää asut jos kaupungissa vaan 25 pakolaista? meidän naapuriin tulee just 100 pakolaista, nuoria miehiä kaikki. Tulis ees lapsia tai perheitä ne hyväksyisin. Nää nuoret miehet on tikittävä aikapommi mutta eihän sun tarvii uskoa. Katsotaan tilannetta muutaman vuoden päästä eiks jeh?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perähikiälläpä hyvinkin :) Kokemukseni perustuukin vain näihin perheisiin (joita meille taisi pääsääntöisesti tullakin), jotka olen nähnyt - siihen perustan tietysti tämä mielipiteeni. En tiedä olisinko enemmän huolissaan, jos tilanne olisi kuvaamasi kaltainen, mutta siltikin pyrkimykseni on ajatella positiivisesti ja toivoa parasta. Kuten kirjoitin, päätökset on jo muualla tehty, joten miksi nyt pullikoisin vastaan, kun voin ainakin kokeilla omalta osaltani parantaa tilanteita. Sopeutumiseen varmasti liittyy myös haasteita, mutta se mitä kaikkea se pitää sisällään, siihen en osaa sanoa mitään ja mitkä asiat vaikuttavat siihen jos asioita meneekin mönkään.

      Poista
  5. Euroviisujen aikaan välttelin fasebuukkia; sisko on kehitysvammainen ja näppäimiltä oli aika monta kertaa irtoamassa vihainen kommentti kun keskustelut meni ohi musiikin. Nyt tekee taas mieli vältellä kun monesta on kuoriutunut esiin sellaista vihaa mitä ei ole peitelty ja tulee häkeltynyt olo, että kuka tämä on? Ettei kommenteissa ole yhtään se ihminen jonka on kuvitellut tuntevansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou, totta. Huomaan yllättyväni joidenkin osalla, kuinka ankaraa tekstiä tulee - ei enää pelkkää asiallista...

      Poista
    2. Niin totta tämä! Suhteellisuudentaju tuntuu olevan välillä kadoksissa, inhimillisyyskin. Puhumattakaan käytöstavoista. Jotenkin vähän pelottavaa, miten pienellä `rapsutuksella` ihmisluonteesta tulee esille aika alkukantaisia tunteita ja voimia..

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)