Anteeksianto


Täällä on pohdittu omakuvaa. 
Ja mietitty anteeksiantoa.
Anteeksiantamista muille (ja itsellekin).

En yleensä ole pitkävihainen. 
En oikein osaa edes olla sellainen. 
Suuresti varmasti sen vuoksi, että se
kuluttaa minua hurjan paljon. 

Mutta siitäkin huolimatta muutamat sanat
ovat jääneet jonnekin sydämen sopukkaan vuotamaan. 
Muutama tilanne, jossa olen kokenut syvää
loukkaantumisen tunnetta. Ja nyt ne ovat nostaneet
päätään - nimenomaan tunteiden kera. 

Usein, jos koen loukkaantumista, pyrin
katsomaan peiliin ja hakemaan sen kohdan mihin
minua on osuttu. Yleensä riittää se, että
löydän sen kohdan ja hoivaan sitä. Hoivattava
kohta liittyy usein johonkin syvempään juttuun kuin
siihen mistä tunne nousi pintaan. Joskus toisella 
ihmisellä ei ole juuri mitään tekemistä sen asian kanssa, 
hän vain omilla toimillaan saa minussa jonkin heräämään.
Joskus toinen ihminen käyttäytyykin väärin, mutta
niistäkin pyrin pääsemään irti etten jäisi katkeruuteen.

Nyt pintaan nousseet tuntemukset ovat saaneet minut
pohtimaan, että olenko asian suhteen liian herkkä,
ottanut turhaan itseeni tai ylireagoinko. 
Mutta monen pohdinnan jälkeen olen tullut siihen
tulokseen, että hiukan minulla kyllä on oikeuskin
olla loukkaantunut. Ja, että sanat mistä tämä 
olotila on syntynyt, ovat mielestäni kohtuuttomat.

(Löydän toki myös sen hoivattavan kohdan,
joka näyttää minulle missä kaipaan vahvistusta.
Ja siinä mielessä loukkaantuminenkin voi olla lahja.)
Mutta haluan nytkin antaa anteeksi.
Prosessi on vaan jotenkin tiukempi nyt.
Onneksi minulla on apuna kirja, josta
minulle vinkattiin keväällä, ja joka juuri
minulle kirjastosta vapautui - sattumaako, tuskin :)
Anteeksianto. Suosittelen luettavaksi.

Halusta tämäkin lähtee ja haluan olla vapaa
negatiivisesti sitovista fiiliksistä. 
Varsinkin nyt kun minulle on suotu 3 viikon loma.
Ihanaa aikaa hengähtää. Lämpöä minä vain kaipaisin.
Ja aurinkoa ennen kaikkea <3

14 kommenttia

  1. Toivotaan, että ne aurinkoiset ilmat tulisivat takaisin :)

    VastaaPoista
  2. anteeksianto on ihan mielettömän puhdistava kokemus. Joskus törmään kysymykseen, kuinka voin antaa anteeksi itseäni satuttaneille ihmisille. Vastaan, etten aio jäädä rypemään siihen pahaan oloon, vaan jatkan eteenpäin. Voitan esteeni ja olen onnellinen. Se on ollut pitkä prosessi. Ei helppoa laisinkaan. Kyllä se aina aikansa vie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on helpompaa, joissakin asioissa tosiaan kestää enemmän aikaa. Mutta yllättävän hyvin olen pystynyt muutamasta isostakin asiasta jatkamaan elämää eikä ole tarvetta niitä enää nostella esiin :) Mutta todellakin, anteeksianto puhdistaa <3

      Poista
  3. Voi täytyypäs käydä katsomassa jos löytyisi meidänkin kirjastosta <3 Olen näitä asioita paljon miettinyt lähiaikoina ja ennen olin sitä mieltä, että anteeksi täytyy aina yrittää antaa mutta unohtaa ei täydy. Nyt olen alkanut miettimään, että ehkä sittenkin olisi myös yritettävä unohtaa.. Antaa ihmisille reilusti uusi mahdollisuus - riippumatta menneistä. Sillä jos antaa anteeksi, mutta ei suostu unohtamaan niin onko silloin oikeasti antanut anteeksi? Mitä mieltä sinä olet unohtamisesta? Anteeksianto on helpottava ja jollain tapaa myös voimaannuttava tunne. Asioille ei aina pysty mitään, mutta siihen voi vaikuttaa miten niihin reagoi. Se ajatus antaa voimaa ainakin minulle jaksaa vaikeissakin tilanteissa - minulla on aina mahdollisuus antaa anteeksi, vaikka toinen ei sitä edes pyytäisi tai ei olisi pahoillaan. Todella mielenkiintoinen aihe ;D halauksia ja lämpöä lähettelen sinnepäin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuosta kirjan alussa on - että jos ei unohda niin ei ole kokonaan pystynyt antamaan anteeksi. Itse ajattelen, että tavallaan pitää myös unohtaa - tai omasta kokemusta sanon, että kun olen pystynyt antamaan anteeksi olen tavallaan myös unohtanut. Toki jotkut asiat muistaa, mutta ne ei enää herätä tuntemuksia, on kevyt olo niiden kanssa. Jos sanotaan näin: "Annan anteeksi, mutta takuulla en unohda" niin tulee ehkä hiukan ainakin vaikutelma, että katkeruutta on edelleen kehissä? Tarkoitetaanko unohtamisella sitten juuri sitä, että niitä ei ole tarve muistella tai niiden tullessa jossain asiayhteydessä mieleen, ne ei enää vaikuta oman tunnemaailmaan? :) Mielenkiinnolla luen kirjaa eteenpäin ja katson mitä uutta ajateltavaa se tarjoaa.

      Tosiaan, itse voi vaikuttaa miten reagoi <3 Joskus loukkaantumisen hetkellä tekisi mieli lähteä samaan sotaan mukaan, mutta onneksi järki useimmiten mukana ja tajuan olla hiljaa :) Ja puhun sitten kun olo hiukan laantunut.

      Ja kirjassa painotetaan juuri sitä, että anteeksianto kannattaa itsensä takia - se vie vain energiaa jos ei pysty antamaan anteeksi. Ja toisaalta tulee mieleen se kuinka anteeksiantamattomuudesta pidetään kiinni siksi, ettei haluta hyväksyä esim. toisen vääriä tekoja. Eihän se sitä tarkoita, että toinen pääsee kuin koira veräjästä, vaan siten pystyy itse jatkamaan matkaa <3 Tästä aiheesta todellakin tulisi paljon pohdittavaa, mutta yritin pitää lyhyenä :D Tosin yksi postaus saattaa tulla siitä toisesta näkökulmasta - kun kokee itse ettei ole saanut anteeksi.

      Ihanaa pohdittavaa annoit <3 Kiitos :) Halauksia.

      Poista
  4. Minusta on hienoa ja tavoiteltavaa se, että pystyy siirtymään ylitse kaikista negatiivisista fiiliksistä mukaanlukien ne loukkaantumiset. Itselläni niihin auttaa aika ja myös paksu nahkanikin auttaa. Olen nähnyt lähipiirissäni kuinka kurjaa on vatvoa samoja ajattelemattomia sanoja jopa vuosikymmenestä toiseen. Niin hukkaan heitettyä aikaa.

    Mukavaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella, hukkaan heitettyä aikaa :) <3 Joskus tulee vaikutelma, että ihmiset pitävät kynsin ja hampain kiinni loukatuksi tulemisesta /uhriudesta vaikka helpommallakin voisi päästä <3

      Poista
  5. Puhuin juuri tuttavani kanssa, joka koki näitä samoja asioita mistä kirjoitat - hän oli tehnyt analyysin itsestään - kuului yliherkkiin tai erityisherkkiin ihmisiin - ! Olipa miten vain - tuskin se huono asia on- kantajalleen vain välillä turhan raskas...tai turhaan raskas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itseänikin tunnistan paljon noista erityisherkkien ihmisten määritelmistä :) Koen että se vaikuttaa minussa juuri siihen, että minun on hankala elää tilassa, jossa katkeruuden/loukatuksi tulemisen tunteet/ristiriidat/puhumattomuus jne velloo minussa. Haluan niistä mahd pian yleensä eroon :) Nyt olenkin hiukan hämillään, että vielä tuntuu loukatuksi tulemisen kipua. (Erityisherkkyyden asioita onkin sitten liuta muunlaisia, jotka tuntuu välillä epämieluisan raskailta.)

      Poista
  6. Kuulostaa hyvin samanlaisilta ajatuksilta joita minäkin pyörittelen. Anteeksianto on välillä helppoa, etenkin jos vika löytyy omasta itsestä. Joskus taas erittäin vaikeaa, jos on syytäkin olla loukkaantunut. Yritän kuitenkin aina ymmärtää, että ehkei toinen ollut parhaimmillaan, ehkä toinen tarvitsi kohteen johon purkaa. Mutta jos loukkaus toistuu ja minusta yritetään tehdä kynnysmattoa, en ehkä pystykään antamaan anteeksi. Tuo tila on hirmuisen kuluttava ja vie valtavasti voimavaroja. Totta on että anteeksianto on itselle keventävä asia ennen kaikkea. Mutta itseään pitää myös suojella. Kenties joskus tulee välttää vahingollisia ihmisiä, jos anteeksianto käy mahdottomaksi ja asia on rehellisesti kaluttu ytimiä myöten loppuun.

    Aivan ihania kuvia sinusta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtämistä, sitä minäkin pyrin harjoittamaan :) Ja tosiaan, joskus jotkut ihmiset aukovat meissä haavoja tms tarpeettomasti, toistuvasti ja silloin hyvä suojata itseään heiltä. Turhaa negatiivista energiaa silloin ilmoilla.

      Kiitos <3

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)