Voi, ne muut...

Mitä muut ajattelevat? Se on ohjannut minua
hyvin usein elämässä. Mutta viime aikoina olen
huomannut muutosta. Ajatusta, että mitä hiton väliä.
Seistessäni peilin edessä miettien vaatevalintaa,
on hyvin usein noussut ajatus: Mitä muut ajattelee?
Olen pohtinut onko asu ihan hassu, sopivatko palaset
yhteen, olenko aikaani jäljessä. Olen ehkä jättänyt
pukematta jotain päälleni juuri sen takia, että
pelkään joutuvani "naurunalaiseksi". 

Nykyään pystyn noiden mietteiden päälle toteamaan:
Mitä väliä mitä muut ajattelee. Pääasia että itsestä
tuntuu hyvältä. Jokaisella on oma "muoti" ja sitä
lupa ilmentää sellaisena kun se ulos haluaa tulla.
Vasta yritin saada päähäni kiharoita. Etsin teiniajan
lainerautaa, mutta löysin siihen vain kreppi-osat.
Ajattelin, että josko kokeilisin ihan varsin kreppejä.
Tunnistin ajatuksen, joka mietti onko se ihan lapsellista.
Olkoon lapsellista, minäpä testaan pitkästä aikaa.

Päälyhiuksiin kreppailin muutamat testit ja sitten lähdimme
nauttimaan kauniista maisemista Konttaiselle.
Hyvin tuli tukka mukana enkä miettinyt kertaakaan
naurahteleeko joku niille.

En toki aina onnistu ottamaan asioita noin fiksusti,
 mutta yhä useammin. Myös äitiydessä ja muissa asioissa.
 Yhä useammin kuulostelen miltä minusta tuntuu 
ja sen miettiminen tuntuu mukavalta.

***

What other people are thinking of me?
Who cares!
This is what i´m learning more and more <3

Pictures are from Finland, Kuusamo, Konttainen

12 kommenttia

  1. Nyt on pakko sanoa, että olen aika hämmästynyt tästä mitä kirjoitat, koska olisin ilman muuta "lokeroinut" sinut omien polkujensa tallaajiin, joka vähät välittää siitä mitä muut ajattelee kunhan itsestä vaan tuntuu hyvältä. Mutta samalla tottakai ilahduttaa kuulla (lukea), että siihen suuntaan olet menossa :)

    Vaikka olen itse muuten aika (ja välillä liiankin) varovainen monessakin suhteessa, niin en kyllä koskaan aikuis-iällä muista miettineeni sitä mitä joku muu tekemisistäni ajattelee. Siitä tosin on kiittäminen isääni (koska äitiä minulla ei valitettavasti ole syntymäni jälkeen ollut), joka on aina kannustanut luottamaan omiin valintoihini.

    Sitäpaitsi olet niin kaunis, että voisit kulkea julkisesti vaikka papiljotit päässä :). Nykyään vähän harvinaisempaa, mutta "ennenvanhaan" ihan perussettiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunta/toiveet on ollut pitkään tuon suhteen selvillä, mutta vihdoinkin vahvistus-lauseet alkavat tulemaan todeksi :) Minä olen jollainlailla "sairastunut" aikonaan siihen, että muiden mielipiteet ovat määrittäneet minua ja aikuisiällä vasta olen tajunnut, että näin ei kuulu olla.

      Ja ihanat sanasi lämmittävät minua <3 :) Tuli tuosta muuten mieleen, kun menin hakemaa tytärtä lentopallon pelireissusta eräs yö - jalassa yöhousut, päässä vaahtorullat, yöpaita, villasukat, miehen takki, pojan grocsit ja olin ajatellut että minun ei tarvitse nousta autosta. No pitipä nousta ja kyllä vähän nauratti itsellä seisoskella muiden seassa :)

      Poista
  2. What a gorgeous place to relax !!
    Your pictures are beautiful !!
    Greetings

    VastaaPoista
  3. Totta tosiaan, ihan liikaa tulee ajatelleeksi aina muiden mielipiteitä. Pitäisi vain osata nauttia täysillä omista päätöksistään.

    VastaaPoista
  4. Onpas kaunis paikka! Ihana maisema.
    Itse koitan elää niin, että kuuntelen muiden mielipiteitä saadakseni erilaisia näkökulmia, mutta muiden mielipiteiden perusteella en tee omia päätöksiäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin on tärkeää myös kuunnella muita, muut ovat hyviä peilejä meille :) Ja nimenomaan oma esim. jokin suppea näkökanta saattaa avartuakin kun kuuntelee muiden sanottavat. Ja ihan vaikka noissa vaate-asioissakin - joskus sitä tarvitsee hiukan apua hahmottamisessa, että istuuko jokin päälle (jos itse empii tms.) Mutta tosiaan ne muiden mielipiteet ovat usein saaneet omat päätökset jne horjumaan ja niissä asioissa pyrkimys aina vain kuunnella paremmin itseä <3

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus! Mää jossain vaiheessa pääsin irti siitä, etten koko ajan ajattele sitä, mitä muut ajattelee minusta. Välillä sitä vielä kyllä esiintyy, mutta ei enää hallitsevasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä juttu <3 Itsekin voin sanoa, että hallitsen tämän homman - ennen ohjakset oli enemmän hukassa:)

      Poista
  6. Tärkeä teema, mitä avaat rehellisen rohkeasti. Itsenäisyyttä ja tervettä pystypäisyyttähän on, että tekee omat valinnat välittämättä muiden mahdollisista mielipiteistä, tai niistäkin huolimatta;) Joskus epävarmuus voi vain istua vielä hyvinkin iäkkään ihmisen sisuksissa, sillä vanhan polven suusta kuultuna heitä painettiin aikas alas, oli oltava vaatimaton, itseään ei pitänyt nostaa, oli kova kuri ja herrannuhde, ja voi, mitä muutkin sanovat jos teet sitä tai tätä...

    Jokainen käynee oman kasvupolkunsa, miten alkaa luottaa itseensä ja valintoihinsa. Kasvatuksella on varmasti sijansa, mutta myös persoonallamme, kohtaamallamme ja kokemuksillamme.

    Hienoa, että olet omalla polullasi, se on niin arvokasta. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, iäkäskin ihminen voi kipuilla tällaisten kanssa. Varsinkin, jos niitä ei ole koskaan uskaltanut työstää/kohdata tai siihen ei ole jostain syystä ollut mahdollisuutta. Välillä itsellä tulee nolotuksen tuntemus, kun tajuan ajattelevani "lapsellisia", mutta osaan päästää sitten irtikin ja hyväksyä omat kipuni :)

      <3

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)