Oman katon jos sais


Minä liidän
Halki ilmojen minä liidän

Tunnen kuinka 
Siipeni kantavat
Ne kantavat
Enemmän kuin eilen

Jalkani vahvat
Vahvemmat kuin koskaan

Sydämeni palo
Aivan uudenlainen

Minä liidän
Ja näen

Paljon enemmän kuin ennen

Katja Pellikka-Mikkonen

Minä olen ihan tosissani täällä nyt talokuumeen
vallassa. Aiemmin minulla oli selkeä visio talosta 
minkä haluan, kuvia löytyy täältä. Toki minä
vieläkin mielelläni ottaisin kuvien kaltaisen
huushollin, mutta olen käynyt pohtimaan, että
rajoitanko nyt itseäni/meitä noin yksityiskohtaisella
visiolla. Riittäisikö tunnelmakuvat talosta ja pyyntö
että löytäisimme juuri meille tarkoitetun talon
- harmonisen kodin, joka hivelee silmiä kauneudellaan
ja on juuri meille passeli pohjaratkaisultaan.

Törmäsin hirsitaloihin, joita kohtaan aiemmin
ollut nuiva suhtautuminen. Vaan nyt jokin sykähti
sisälläni. Miten kaunista sellainenkin voi olla,
vaalean modernimaisessa versiossaan. Pinterestiin
talletinkin pari kuvaa. Sitten lähdin surffaamaan
muiden talopaketteja tarjoavien tahojen sivuille.
Oi ja voih, monta kivaa löytyi. 

Mutta toive olisi, että talo löytyisi valmiina,
valmiilla pihalla, tietysti kohtuuhintaan.
Tai talo olisi valmispaketti, joka olisi
avaimet käteen periaatteella. Keskeneräistä/
rempattavaakin olen vakavasti pohtinut, mutta
tullut siihen tulokseen, että se ei ole meidän
juttu (ainakaan minun psyykkeen juttu:)).

Mutta kyllä minä nyt sitä omaa taloa,
ikiomaa kotia kovasti nyt toivoisin.
Mutta samalla pohdin onko toive
egon ääni vai sydämen toive. 
Kyllä se kuitenkin sydämen toiveelta
tuntuu, vaikka tärkeintähän on perhe
olimmepa missä talossa tahansa.
Ja kiitollinen on oltava tästä
pitkäaikaisesta mahdollisuudesta olla
omakotitalossa, vaikkakaan ei (vielä) omassa.

Mielellään kuulen teidän asunto-asioista
ja ratkaisuista jos haluatte kertoa :)

***
I´m dreaming of...
My own house. 
Own house to me and my family.

12 kommenttia

  1. Tuo haaveittesi talo on aivan minun mieleeni. Välillä poden aikamoista talokuumetta juurikin tuon tyylisestä talosta. Järjen ääni kuitenkin sanoo, että pääkaupunkiseudun hinnoilla ja meidän perheen tuloilla, kannattaa jättää väliin. Unelmatalo tarkoittaisi aivan liikaa kompromisseja: kauemmas muuttamista, pakollista toista autoa, todennäköisesti lisääntynyttä lasten kuljettamista ja hirveän isoa lainaa.

    Nykyinen asunto on meille hiukan liian pieni, mutta järki ajaa nyt hakemaan ratkaisuja, jolla mahtuisimme tähän nykyiseen paremmin. Piristykseksi suunnittelen hiukan uusivani sisustusta, kunhan joskus saisin kodin nurkat johonkin järkevään siisteysasteeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä meidänkin homma tietysti järkeilyä vaatii - monta hulppeaa ideaa olisi mutta taitaa talous pistää vastaan :) Tosin en minä oikeasti odota hillittömiä, "normitalo" riittää kunhan pohjaratkaisu mieleinen :)

      Poista
  2. Me asutaan samaan aikaan mun makuun maalla ja kaupungissa. Hyvä ratkaisu. Kaikki on ihan nurkalla, mutta silti ollaan vähän unohdetulla kaupungin laidalla. Saa kummastakin edut kun sekä metsä että ydinkeskusta on kävelymatkan päässä. Toiset sanoo meillä olevan sokkeloinen asunto, mutta tykkään nurkista ja ne on otettu meillä hyvin käyttöön. Ne sokkelot tuntuu kotoisilta mun krääsää rakastavalle sielulleni. Jos tulisi lottovoitto niin puhkaisuttaisin pihan puolen seinään reiän ja teettäisin lasitetun parvekkeen, mutta muuten olen tyytyväinen. Tietysti sillä lottovoitolla saisi puutarhurin eikä olisi pihaongelmia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen ratkaisu kuulostaisi hyvältä, maalla ja kaupungin lähellä. Jos asuisin isossa kaupungissa, ehdottomasti iso toive olisi tuollainen ratkaisu. Täällä pikku kaupungissa tuntuu, että ollaan maalla olipa missä tahansa - mutta kyllä minä silti metsää hiukan ympärille tahtoisin ja ettei ikkunasta näy toisesta talosta katsovat kasvot :)

      Poista
  3. Tärkeä asia asumisesta jäi vielä sanomatta; olen itse käynyt peruskouluvuoteni kiertäen koulusta kouluun. Pahimmillaan 4 kuukauden pätkässä. Toiset asiat oppi kahteen kertaan ja toisia ei ollenkaan kun muutto oli usein kesken lukukauden. 9 vuotta peruskoulua ja 8 eri koulua, ei mukavaa. Mutta siihen asumiseen; oma muksu on käynyt eskarin, peruskoulun ja nyt toista vuotta lukiota samasta lähtöpisteestä. Se on mahdollistanut pitkät ystävyyssuhteet. Mies tykkää tavata ekaluokasta asti mukana kulkeneita kavereitaan kerran tai kaksi vuodessa ja ihmettelin pitkään miten sain siitä grandeluokan raivarit. Puolisoon voi kuitenkin luottaa ettei ravintolareissu venahda yhtään sen pidemmäksi kuin hän on etukäteen ilmoittanut. Sitten sen tajusin, olen kateellinen. Olen niin kateellinen, että halkean :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :):)

      Minä toivoisin, että saisimme kuitenkin asua tämän alueen liepeillä missä nytkin - koulu lähellä, tutut ympyrät, mutta kuopukselle lapsenhenkisempää naapurustoa :)

      Poista
  4. Asuin lapsuuden kahdessa eri omakotitalossa, se oli mukavaa aikaa. Itselleni en edes haaveile omakotitaloa, siinä on niin paljontyötä. Tykkään asua kerrostalossa, etenkin kun sattuu olemaan kivat naapurit. Naaourit, joiden keski-ikä on 75-vuotta :D Silti tykkään katsella asuntojen myynti-ilmoituksia. On kiva katsella kauniita koteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa minäkin kallistuin jo rivarin puoleen - nimenomaan noiden hommien takia - mutta nyt taas omakotitalo kuume noussut. Mutta piha ilman pensaita, kukkapenkkejä, ei haravoitavaa - sopivan kokoinen piha ja näppärä koti siivouksenkin kannalta :)

      Poista
  5. What a beautiful flower ! I love that color !

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)