Into piukeena

Minä oon tämmönen. Että innostun niin helposti uusista
ihmisistä ja haluaisin tutustua. Olen kai aina
ollut vähän sellainen. Ihmiset, jotka jollain tavalla
tuovat jotain positiivisuutta elämääni tai ihan vaan
oivalluksia tms, saavat minussa aikaan ilon pyrähdyksiä.
(Tapahtuipa se sitten suorasti tai epäsuorasti.) Ja
näistä ilon tuntemuksista haluan usein kertoakin heille.

Eihän se eka viba aina ole koko totuus. Ja joskus
menen metsään, oppien toki jotain uuttakin. Mutta
joskus minulle tulee vahva tunne, että haluaisin
tutustua lisää. Mutta kuulen äänen: Olenko tyrkky?
Miksi se minuun haluaisi tutustua?
 Rohkenenko lähestyä enemmänkin?

Ääniä kuulen varsinkin, jos kyseessä on jollain
tapaa "julkkis". Itseään vähättelevä ääni sopertaa:
Mää oon vaan tällainen pohjoisen pikku kaupungin tyttö,
ei ne ison kylän tyypit tykkää. Ei mulla oo annettavaa.
Niillä on jo nokko ihmisiä ympärillä.

Innostun minä muistakin kuin "esillä olevista ihmisistä"
- ihan vaikka kahvilassa jutellessa. Mutta monesti
jollain tavalla "esillä olevat ihmiset" vaikkapa 
ruudun takana, kirjan sanoissa, blogeissa ovat helposti
tavoitettavissa vaikka oikeasti eivät toki ole.
Kun voivat olla ihan eri kaupungissakin. Mutta
jokin heissä iskee suurella volyymilla. 
Ja siitä minä menen pöhköksi. 
(Menen minä näistä arkisissa törmäyksissä
kohtaamistani helmistäkin, joiden tapaamisen/
kohtaamisen jälkeen olotila on energinen.) 

Tiedän ettei tarkoitus ole kaikkiin
innostaviin ihmisiin tutustua, mutta joskus
olisi kiva. Mutta taitaa olla paikallaan
taas itseni nostaminen hiukan korkeammalle
jalustalle - omassa arvoasteikossani. 
Olen tutustumisen arvoinen.
Ja on myös luvallista kysyä,
voitko olla?

(Tästä taidan edetä seuraavassa postauksessa
siihen kysymykseen mitä Nakit ja Mutsi
Päivi kysyi Facebookissa:
Jos saisit tavata ihan kenet tahansa
 ihmisen, kuka se olisi ja miksi.)

Ps. Sivupalkista pääset arvontaan. 

20 kommenttia

  1. Jotkut ihmiset ovat vaan kerrassaan tutustumisen arvoisia. Ei saa päästää menemään. Tatuointini taannoin tehnyt taiteilija oli tällainen. Tiedätkö kun ihmisen lähellä on helppo olla ja hänestä huokuu hyvää energiaa. Päätin, että pitää saada tutustua enemmän ja vein hänet avantoon ja savusaunaan. Taidamme mennä toistekin.

    Sitä pitäisi ihmisen vaan pitää mielessään, että kaikki me olemme saman arvoisia. Samalla viivalla. Ei toinen ole ylempänä sinua vaikka kuinka olisi se "julkkis", josta puhuit. Ja jos ihminen pitää itseään erityisenä tai ylempänä sen perusteella, mitä tekee tai on saavuttanut, niin mielestäni se taas kertoo kyseisestä ihmisestä niin paljon, että viehätys hommasta katoaa.

    Teksteissäsi on hyvää ja mielenkiintoista pohdintaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa ihanalta :)

      Ja näinhän se on, samanarvoisia olemme kaikki - olipa titteli mikä tahansa. Itse asiassa kirjoittaessani tuota tekstiä kuulostelinkin omaa älyttömyyttäni sen suhteen, että "nostan jotkut ylemmäs" ja alennan itseäni :)

      Kiitos kommentista, tämä sai minut taas lisää pohtimaan.

      Poista
  2. Kuka ei haluaisi tutustua noin aitoon ihmiseen. :)
    Innostus on kyllä hyvä piirre. Sehän saa veren kiertämään.

    VastaaPoista
  3. Miten voit edes ajatella, ettet olisi tutustumisen arvoinen? Vaikutat niin aidolta ja avoimelta ihmiseltä. Itsessäni huomaan sen, miten tosissani otan nämä blogiystävyydet, ei aina pitäisi, mutta moni blogin pitäjä on vain enemmän kuin tietääkään. Minusta on jotenkin noloa myöntää sitä.
    Vitsit kyllä tykkään tästä sun kirjoittelusta, kun samalka pääsee pohtimaan myös omia ajatuksiaan.
    Oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoista <3 Sitä minäkin mietin, että mistä olen tuollaisen kummajaisen päähäni saanut :) Oikeasti olen nuorempana kamppaillut asian kanssa kovastikin - nykyään voin sanoa, että olen enempi tilanteen herra.
      Ihanaa viikonloppua sinullekin :)

      Poista
  4. Innostus on ihanaa ja jos sitä ei koskaan ole, siinä on jo aika harmaassa mielentilassa.

    Mulla tosin on ollut (masennus)aikoja elämässä, jolloin mikään ei ole oikein ole innostanut.
    Ja se innostus jota masennuksen jälkeen pikku hiljaa, hauraasti alkoi tuntea, oli jotain NIIN IHANAA.

    Iloa :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, innostus on todellakin hyvä juttu - kyllä minä ennemmin olen innostunut kuin apea. Ja varmasti innostusta osaa arvostaa erilailla, kun aina ei ole innostunut.

      <3

      Poista
  5. Tälläisena sisäänpäinkääntyneenä ja arkana ihmisenä sanoisin, että uskalla ihmeessä olla tyrkky :) Susta huokuu blogistaanisesti niin hyvää energiaa, että se varmasti välittyy susta tuolla oikeassa maailmassakin ja tottakai sitä kaikki haluaa tutustua sellaiseen ihmiseen :) Mutta takaisin siihen tyrkky asiaan; tälläiset arat ihmiset tarvitsee jonkun joku uskaltaa tehdä sen ensimmäisen siirron tai muuten sitä ei koskaan puhu kenellekkään, tutustu kehenkään tai tapaa ketään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertakaikkiaan kun minun mieltä lämmittää, että ruudun välityksellä minusta saa mukavan kuvan - ihan aitona tätä pyrinkin tekemään <3 Ja ihana näkökulma tuo viimeisin lause - tosin en ikinä olisi kuvitellut sinua araksi :)

      Poista
    2. Kyllä näissä asioissa olen tosi arka ja lukossa kun jossain mielenpohjalla asuu epäilys. Mutta kun toinen ojentaa käden niin innokkaasti siihen kyllä sitten tartun :) Kun saa sellaisen varmuuden, että se on sopivaista :) Ennen blogistaaniaa meni vuosia ja vuosia peräkkäin ettei meillä käynyt kukaan joka ei ole sukua tai lapsen ystäviä ja sosiaaliset suhteet oli kaupan kassa ja kirjastoauton ystävällinen kuljettaja :)

      Poista
    3. Mielelläni ojentaisin käden sinulle, nauruhermoja kutittelevalle naiselle :)

      Poista
  6. Tuo eka kappale - mä olen ihan samanlainen! Ja samaa sanon kuin muutkin täällä: ihmiset ovat aina tasan samalla viivalla, viis julkisuudesta tai statuksesta :)

    VastaaPoista
  7. Tietenkin olet tutustumisen arvoinen. Kaikki ovat minun mielestäni.

    Lauantaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, kaikki ovat tutustumisen arvoinen. Ja tiedänhän sen toki itsenikin kohdalla - se on vain noita pieniä ääniä, jotka puhelee mitä sattuu, mutta kyllä minä ne äänet vakuutan toiseen ajatteluun :D

      Poista
  8. ♥ihana sinä! Hyvää Naistenpäivän iltaa!

    VastaaPoista
  9. Aivan sattumalta törmäsin blogiisi ja tämä teksti osui suoraan syvälle. Kirjoitat asiasta, jota olen pyöritellyt jo jonkin aikaa mielessäni. Muutimme uudelle paikkakunnalle, ja tapasin ihmisen, joka vaikutti todella kiinnostavalta ja tutustumisen arvoiselta, mutta en uskaltanut itse tehdä aloitetta, sillä olin varma, ettei niin kiinnostava ihminen edes vilkaisisi minuun päin. Odotin jotain 'maagista' hetkeä, jolloin olisin vaikka pyytänyt hänet kahville, ja jota ei koskaan kuitenkaan tullut. Nyt on edessä muutto pois ja tiedän jo nyt, että tulen katumaan, etten edes yrittänyt tutustua häneen tarkemmin..
    Kiitos tästä tekstistä, joka herätteli minut todellisuuteen, jossa muilla ihmisillä on oikeasti samoja ongelmia kuin minulla! Helpottavaa huomata, ettei olekaan outolintu maailmassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tekstistä oli jotain hyötyä muillekin :) Kuinka monella onkaan samankaltaisia ajatuksia, mutta niistä ei kehtaa puhua.

      Ja maaginen hetki - joskus se vaan on tehtävä itse <3 :)

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)