Pelot(tomuus) + arvontamuistutus

Joku voi sanoa
Et sinä tuollaisena riitä
Joku voi olla sitä mieltä
Että sinä et ole
Tarpeeksi Jotain

Mutta ei se ole tarpeenkaan
Kaikille riittää

Se on tarpeeksi
Että riität itsellesi
Sellaisena kuin tässä hetkessä olet

Silloin olet
Riittävä koko maailmalle
Ja paljon enemmänkin

-Katja Pellikka-Mikkonen-


Eräs kovia kokenut ja vahvuudeksi ne kääntänyt 
kirjoitti FB-päivityksessä pelosta - hylätyksi tulemisen 
pelosta ja sen ylittämisestä. Tämä pelko liittyi joidenkin
ajatusten ulos saattamiseen, niiden muille jakamiseen. 

Tunnistan itsestänikin hylätyksi tulemisen pelon.
Toissayönä heräsin siihen, kun unessa puolisoni valitsi
toisen naisen minun silmien edessä. Hetken aikaa piehtaroin
syvän tunteen vallassa, mutta se meni sitten kyllä ohi
ja jatkoin uniani, heräten hyvissä fiiliksissä. 

Aiemmin koin paljon enemmän noita tuntemuksia
ja ne saivat minut joksikin aikaa valtaansa. 
Nykyään niitä tulee harvemmin ja osaan keskustella
itseni kanssa siten, että ne jatkavat menojaan.
Mutta aiemmin kun jäin niiden seittiin, saatoin
yhden unen takia olla vihainen esim. puolisolle
ja näyttääkin sen avoimesti hänelle. Oikein 
ruokin sitä pelkoa ja ajatusta minkä unessa
tai omissa mielikuvissa näin. Saatoin käyttää siihen
koko päivän - vaikkakaan en joka minuuttia, mutta monta
hetkeä päivästä. Tänä päivänä siihen ei ole tarvetta.

Sitten tunnistan toisen pelon, joka on enemmän
ehkä sellaista torjutuksi tulemisen pelkoa. Ja 
se liittyy osaksi tähän julkiseen kirjoittamiseen. 
Joidenkin tekstien, joidenkin runojen kohdalla, 
kohtaan sen - painaessani Julkaise-nappia. 

Se pohtii:
Entä jos kukaan ei kommentoi.
Tarkoittaako se sitä ettei teksti
ole kiinnostava, hyvä? Tarkoittaako se
sitä, että ketään ei edes kiinnosta lukea.
Jos ketään ei kiinnosta, tarkoittaako
se sitä, että tekemiseni on turhaa tai
naurettavaa. Tarkoittaako se sitä, että
Lopeta, äläkä ole "huomionhakuinen"
Se on pohdintaa itsetunnosta.
Saako se kolauksen ja kuuluuko sen
saadakin. Otanko siitä itseeni.
Laskeeko itsetuntoni sen vuoksi.

Mutta se on vain hetki.
Ja taas mennään, sormet näppäimillä.
Sanoittaen sitä mikä on tullakseen.
Katse tähdissä ja tunne siinä
mikä tuntuu hyvältä :)

Ps. Ihana tämä Jenny Henrikssonin Sisäinen voima kirja.
Kirjakaupassa tutustuin ja aikomus se pian kotiuttaa. 
**
Niin ja muistutan edellisen postauksen arvonnasta.

4 kommenttia

  1. Pelkoja on niin paljon. Itse tunnen pelkoa myös siitä, että puolisoni jättää minut. Ei kokisi minua enää omakseen. Sitten tajuan kaiken johtuvan itsestäni ja huonosta itsetunnostani. Oman pään kanssa pärjääminen on välillä varsin haastavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkoja tosiaan varmasti jokaisella meistä. Tärkeää lienee se, että ne ei hallitse elämää <3 Ja tosiaan, oma pää se monesti hankalin kumppani - tai sydän :)

      Poista
  2. Täytyy tunnustaa usein sun kohdalla kommentin kirjoittamisen jäävän välistä kun sun tekstit on, nyt en löydä oikeaa sanaa, mutta yritän sanoa kauniita, aukinaisia ja loppuun asti ajateltuja, että tuntuu melkein väärältä jättää joku oma puumerkki. Ihan kuin lisäisi kauniiseen maalaukseen jonkun oman töherryksen päälle :) Sun tekstejä jää usein pohtimaan pitkäksi aikaa ja tutkiskelemaan asiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli niin ihana kommentti Kiki, että lentelen päivän <3

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)