Unohduksen tiellä

Joskus sitä vähän niin kuin unohtaa.
Sitä jämähtää ja jää velloutumaan.
Pienestä asiasta kasvaa iso.
Sitä painaa unohduksiin asiat,
jotka tuottavat hyvää.

Joskus on huoli tai ihan vaan pohdituttava
asia. Ja kun sitä vaan vatvoo ja tuumailee omassa
päässä, se alkaa kasvaa tai rassata.
Sitten tulee ystävä, jolle asia lipsahtaa
suusta ja hups kun helpottaa.
Silloin miettii, että olinpas hölmö.
Vatvoa nyt tuollaista, olisi heti pitänyt
karaista ulos. Sitä minä välillä
muistutan itselleni.

Ja sitten on sellainen laiskuus.
Mukamas väsyttää. Ei jaksa lähteä sinä
viikon ainoana päivänä tanssiin, tai edes
lenkille. Joku toinen krt sitten.
Sitten olo on sellainen vetämätön.
Kun taas kerran potkaisen itseäni
pyllylle ja liikutan jalkojani.
Ja tulen takaisin energiapiikin saaneena.
Iloisena siitä, että lähdin.

Nämä kaksi keinoa yhdessä on kunnon
buustausta. Mutta usein jo toinenkin
auttaa. Mutta jälkimmäisellä, liikkumisella, 
on paljon hyviä lisä-vaikutuksia.

Se vähentää jännityksiä kehossa,
parantaa ruoansulatusta ja verenkiertoa,
se tuottaa endorfiinejä ja näin ollen
hyvänolon tunne lisääntyy, ajatus kulkee
selkeämmin ja se vaikuttaa positiivisesti uneen.

Liian vähän on tullut liikuttua.
Lupauksia en tee, mutta läpsin
hiukan itseäni terästäytymään.
Ja avaamaan enemmän suutani,
jos jokin pienikään rassaa.
Enhän minä niitä tieten tahtoen
kasvattaa halua, riittää kun näen
jälkeläisten kasvun ;)

8 kommenttia

  1. Niin totta!
    Kunpa siellä sohvannurkassa istuessa muistaisi, että liikunnasta saa energiaa kaikkeea muuhunkin!

    VastaaPoista
  2. Hyvin kirjoitettu! Itse kärsin todella paljon siitä, että murehdin asioita vain itsekseni ja ihmettelen suuresti kerta toisensa jälkeen ystävän kanssa keskustellessa MIKSI ihmeessä en ole avannut suutani aikaisemmin. Jännä juttu, kun ystävä saattaa jopa ymmärtää ja tarjota apua, kun tietää missä mennään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä juuri :) Miksi sitä aina sen muka unohtaa ja turhaan piinaa itseään :)

      Poista
  3. Puhut totisesti asiaa. Mun tarttis ryhdistäytyä ja hinata itseni lenkille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se lähteminen on niin hankalaa joskus - mutta palkitsevaa kun lähtee :)

      Poista
  4. Hyviä ajatuksia :) Mukavaa sunnuntaita sinne <3

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)