Tärkeät asiat ensin

 Liekkö se näiden yövuorojen syy vaiko tämän joulun hempeyden,
mutta herkkyys on ollut pinnassa. Sydämen tasolla niin moni
asia koskettaa. Mutta onneksi ei, juurikaan, pahalla tavalla.
 
Minä saan kehiteltyä hyvin itselleni paineita
lahjojen ostosta. En niinkään oman ydinperheen lahjoista
vaan muuten. Tahtoisin muistaa montaa läheistä
ja koska en saa aikaiseksi tehtyä mitään omin
käsin (mitä itse suunnattomasti muilta arvostan),
yritän minä saada hankittua mahd hyvän lahjan,
johon saaja olisi tyytyväinen. Mutta jahkaamiseksi
se usein menee ja kamppailen ajatuksen kanssa:
entä jos tämä ei olekaan hyvä. Ja kyllähän
siitä välillä syntyy taloudellinenkin stressi.
 
Tänä vuonna nousi ajatus, että en lähde tälle
raastavalle tielle. Päätin kysyä muutamilta suoraan,
että onko jotain sellaista mitä he toivoisivat
joulupaketissa saavansa, jonka kenties onnistuisin
toteuttamaan. En halua rasittaa tavaramäärällä heitä
- varsinkaan aikuisia ihmisiä, joilla on jo "kaikkea" -
ja tavaralla joka sitten kenties tuottaisi heille
harmaita hiuksia. Löysinpäs itseni myös kysymyksen
ääreltä - "hankinko" ollenkaan lahjoja.
 
Jokin kohta minussa on hiukan vinossa, kun
otan näitä paineita. Ja ajatuksessa, jos en
hankikaan mitään, loukkaantuvatko muut.
Haluaisin muistaa lahjoilla ja antaa niiden
välittää sitä lämpöä ja rakkautta mitä koen.
Tunnen, että sanat eivät muka riittäisi.
 
Tässä kipuilun ja tekstin työstämisen aikana
löysin sitten AnnaW:n tekstin.
Ja tämän artikkelin vähävaraisten joulusta.
Ja siihen liittyvän Jouluapua facebook-sivuston.
 
Näistä nousi mieleen seuraavat mietteet:
 
Haluan, että joulun alusaikani on vapaa
paineista lahjojen suhteen. Haluan uskoa
että sanani riittävät ja että keksin
"hyödyllisiä" tapoja muistaa läheisiä.
Haluan viljellä ajatusta: Löydän
sopivat tavat muistaa ilman, että minun
tarvitsee kaupoissa ahdistua.
Joko se on aikaa, kierrätettyä, palveluksia,
käsin väännettyä tai rahalla ostettavaa,
mutta toivottua.
<3
Täällä on monta perhettä, joissa on
kipua siitä, ettei pienimpiäkään toiveita
saada toteutettua. Surua. Sitä kipua,
kun naapurin lapset taas kertovat
mitä hienouksia saivat, kun toisaalla
yhden lahjan saaminen on tiukassa.
Tai on huolta siitä, saako pöytään
edes jouluruokaa.
 
Tämä koskettaa suuresti sydäntäni.
Noiden toiveiden toteuttaminen mitä Facebook-
sivustolla näkyy, tuntuu merkitykselliseltä.
Niillä on arvoa, ne on todella toivottuja.
 
Muistan kyllä itsekin kuinka monta joulua on mennyt
tiukoissa merkeissä. Jolloin tiukka taloustilanne
on itkettänyt. Tunnistan kyllä sen häpeänkin.
Mutta se ei ole siltikään mitään siihen verrattuna,
että joululahjaksi lapsille toivotaan shampoota.
 
Luulenpa, että jotain on nyt taas liikahtanut
sisälläni. Luulenpa, etten jaksa enää ahdistua
lahjoista, joita en löydä. Luulenpa, että heille
joilla on kaikkea ja mahdollisuus ostaa itsekin,
riittää myös halaus ja läsnäolo. Luulenpa,
että tänä jouluna haluan välittää rakkauden tunnetta
mahdollisimman monelle. Ja antaa panokseni
Joulun apuun, siellä missä sitä tarvitaan <3
Ps. Kyllä minä silti pukinkonttiinkin jotain kätken.
Paketoin nämä - pääosin lapsille menevät - lahjat
ilolla kääreisiin, mutta pyrin kuitenkin
välttämään ylilyöntejä ja välittämään sanomaa
todella tärkeistä asioista.

8 kommenttia

  1. Mulle lahjojen antaminen on tärkeää, mutta kovasti tulee mietittyä just sitä, ettei antaisi turhaa tavarataa ihmisille, jotka eivät periaatteessa tarvitse mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahjoja on kyllä ihana antaa (ja kyllä saadakin) <3 Ja toisaalta jos olisi ylimääräisiä pennosia sen verran, että voisi ostaa hemmotteluja niin ne olisi ihan parhautta - mm. hieronnat, hotelliyöt, kasvohoidot jne. Tietysti porukalla onnistuu helpommin. Nyt kuitenkin lasten lahjoihin menee suurin osa :)

      Poista
  2. Menin lukemaan tarinoita ja ne liikutti itseä paljon, vaikka itselläki on taloudellisesti tiukkaa, halusin silti auttaa erästä perhettä. Ylimääräistä tavaraa tuntuu silti olevan. Pikkuhiljaa kohti sitä, että on vain se tarpeellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläkin se suunta koko huushollin suhteen, että tarpeellista sisään/turhaa ulos :) Ja nuo ne vasta liikuttavat, kun ihmiset kertovat kuinka toiveet on toteutettu <3

      Poista
  3. Tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa! Tunnistan lahjapohdinnoistasi omia ajatuksiani jostain kauempaa aiemmilta vuosilta. Nykyään en enää pohdi niin paljon. Olen päästänyt irti ;).

    VastaaPoista
  4. Tämäpä osui hyvään saumaan, kun juuri samasta aiheesta postasin itsekin :) Juuri näin, ei turhaa tavaraa ihmisille, joilla on jo kaikkea ja jotka osaavat itse täyttää parhaiten tarpeensa. On paljon sellaista aineetonta, jota voi antaa lahjaksi: viedä ystävä lounaalle tms., jota lahjan saaja varmasti arvostaa enemmän kuin jotain itselleen turhaa. Nämä ovat niin tärkeitä pohdiskeluja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Aineettomat jutut kuulostavat hyvältä - niihin panostankin <3

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)