Suden kuopat


Olen häkissä.
Jonka sallin itseni ympärille rakentua.
En vaatinut kahvaa, joka olisi ollut tieni vapauteen.
Nyt sormillani hivelen kylmiä kaltereita, mielikuvissani
kosken ulkopuolella olevaa kahvaa, kuvittelen sen painuvan alas.

Ohikulkijoille nöyrästi hymyilen, sormeni heitä kohti ojennan.
Mutta näkymätön olen.
Tunnen tuulen kulkevan ristiin rastiin ohitseni.
Sen kyytiin yritän vaivihkaa hypätä.
Mutta se ei pysähdy. Se vain leikittelee.

Pimeän tullen olen jälleen yksin,
tuulen tunnelissa, kolkolla lattialla, palellen.

Ajatellen "Vielä joku päivä. Vielä joku päivä
nämäkin kalterit ruostuvat, haurastuvat. Ja ilman
kahvaa minä pois pääsen."

Katja Pellikka-Mikkonen


Joskus pintaan pulpahtaa tunne, jota on hankala hyväksyä.
Ja kun siitä ei pääse irti, tulee vihaiseksi itselleen.
Ehkä vähän häpeääkin kokemaansa, kokee elämän nöyryyttävän.
Olisi pitänyt muka tietää paremmin. 

Mutta mitä olisi ihminen, ilman noita kuoppia.
Tietäisikö silloin, mikä vaatii lähempää tarkastelua.
Luultavasti ei.
Mutta se hetki, siinä suden suussa, tuntuu vaikeimmalta.
Mutta kyllä se ohi menee. Joskus helposti, joskus se kestää.

**
Sometimes you get gaught to some feelings.
Sometimes it make you angry. 
"You should have known better."
You feel shame.

But what would be human being without obstacles.
There is the place where you can learn.
Sometimes it takes more time and tiers.
Sometimes it happens easier.

8 kommenttia

  1. Niinpä, ne suden hetket! Onneksi vain ohikiitävät♥

    VastaaPoista
  2. Tiedän tunteen, luulen, että me kaikki tiedetään. Onneksi ne tosiaan kestää vain sen hetken <3

    VastaaPoista
  3. Itse rakennettuja kaltereita tai sudenkuoppia täälläkin, mutta koska ne tiedostaa, niitä voi rikkoa....ajan kanssa, uskon.

    Tsemppiä ja halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tarvitaan aikaa <3 Mutta rikkominen on mahdollista :) <3

      Poista
  4. Kiitos tästä. <3 Yhdyn Outin kommenttiin. Kyllä, me tiedämme varmasti jokainen tämän, rintaa repivän tunteen. Olen kuitenkin puolentoista vuoden sisällä vasta tajunnut, että nekin hetket on ihan OK:itä, hyväksyttyjä, sallittuja, ja kun niiden tunteiden antaa tulla, sen jälkeen ne toisetkin, nautinnolliset tunteetkin, on aidompia.

    Annetaan siis tunteidemme tulla. Niiden kaikkien tunteiden.

    VastaaPoista
  5. Tosiaan, nekin hetket on Ok - joskus tuntuu vain vaikeammalta hyväksyä :) Mutta se tunne mikä sisällä on, sen sallikaamme ilmoittaa itsestään. Mutta pesiä sen ei aina tarvitse.

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)