Mitäs läksit!

Mitäs läksit!
Maaretilla hyvä teksti, jälleen.
Näitähän on tosiaan monta mihin on helppo
todeta, että "turha se on itkeä, kun
itse leikkiin lähdit"!
(Kauheaa, mutta tunnistan itsestäkin
tällaisen suppean ajattelun.)

Mutta kuinka moni oikeasti haluaa lähteä hakemaan
tuskaa, kipua ja kyyneleitä - vaikka niiden saattaisi
aavistaakin asiaan liittyvän. Minäkin uskoisin, että
hyvin monella on kuitenkin positiiviset motiivit
lähtipä sitten mihin leikkiin tahansa. 

Kuitenkin ihmiselossa ihaninta on kokea
ja etsiä. Ja ikävästi joskus sattuu, mutta
sekin kuuluu elämään. Ikävää on, jos sitten
joutuu peittelemään kipua - ettei vain joutuisi
myöntämään, että "no niin, en kestänytkään leikkiä".

Tulee mieleeni esimerkiksi ihmissuhteet (hullaannut,
jätät kaiken jonkun ihmisen vuoksi ja lopulta nuolet
haavoja yksin), uhkarohkeat muutokset elämässä
(jätät järkevän työn, jonkun vapaamman elämän vuoksi
ja et sitten saa oikein ruokaa kaappiin) tai vaikkapa
menet kauneusleikkaukseen ja se epäonnistuu jne.

Kaikissa noissakin on oikein surra - vaikka olisi
kuinka ottanut riskejä ja eikä ajatellut realistisesti.

(Tosin koen, että jos ihan heittää elämän ranttaliksi
ja heittäytyy vallattomasti/vastuuttomaksi, aina samoin
seurauksin, niin kyllä silloin tietysti voisi hiukan
miettiä elämänsä tyyliä. Ja valintoja, tekojaan.
Mutta on se sureminen, kipu, tuska silloinkin oikeutettua.)

Kiitos Maaretille tekstistä, tämä sai kysymään
itseltä: Välttelenkö jotain "leikkiä", koska pelkään
etten ehkä kestäisikään siellä eteen tulevia
haasteita? Tai varoittelenko muita "leikkiin
ryhtymisistä"? Kuten vaikkapa lapsiani.

Mistä minä tiedän, vaikka se leikki ja sen
jälkeinen mahdollinen tuska, onkin äärimmäisen
tarpeellinen toiselle? Tai minulle.
Hyvin usein ne on...

Joskus täytyy vain kokeilla, jotta
oppii tietämään omat rajansa, omat
mahdollisuudet ja potentiaalin.

If you start some game and get hurt,
don´t cry? But why not? Life includes
also pain and tiers. You start some game,
but most of the time you want that it ends 
something good. But sometimes it goes
different. If you don´t take any risks,
maybe you will not find your bounds?
Sometimes it hurts and tiers will come
- it´s okay.

But sometimes you cry happy tiers :)

6 kommenttia

  1. Niin sitä ihminen oppii, kokeilemalla. Joskus sitä onnistuu ja joskus taas ei ♥

    VastaaPoista
  2. Mä rakastan Maaret Kallion kolumneja. Rakastan rakastan rakastan!

    Mä uskon, että mitä enemmän kokeilee sen parempi! Joskus menee syteen joskus saveen, mutta ainakin USKALSIT!

    Jos ei mitään uutta kokeile, ei mitään uutta saakkaan.

    Iloa ja valoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on <3 Ja Maaretille iso sydän täältäkin :D

      Iloa ja valoa sinullekin iloinen Elisa :)

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)