Toisten suusta

Joskus tarttee. Istua ihan yksin. Hiukan hämärässä. 
Erottaa mikä on minua ja minun puhetta, mikä muiden. 
Puhella vähän ihan itsekseenkin. Joskus tarttee olla 
pimeän puolella jotta jaksaa taas valossa kulkea.
 Voimaantua hämärän hellässä huomassa. Mutta vain joskus. 
Katselin tässä ennen töiden lähtöä tallennukselta
viimeisimpää Tanssii Tähtien Kanssa-ohjelmaa.
Joko on niin, että nyt havahdun paremmin tai
sitten näitä tuodaan tarkoituksella korviini
- siis "elämänohjeita", joihin pyrin luomaan
sitä vankempaa luottamusta. Nyt löydän niitä
artikkeita, jotka vahvistavat suuntaani
tai kuulen ihmisten omakohtaisia kokemuksia
niihin liittyen ja asiat saavat lisä-konkretiaa.

Janna Hurmerinnan sanoista poimin sen, että usko
muutokseen, omiin mahdollisuuksiin.
Anu Sinisalon sanoista sen, 
että etsi ja vaali kaunista.
Pete Parkkosen sanoista sen,
että rakenna minä joka on eniten sinua,
vanhasta minästä voi päästää irti, havahdu!

Sitten jäi mieleeni Jorman sanat siitä, 
että se mitä ei voida kertoa mm. sanoilla,
sen voi kertoa tanssilla. Juuri sellainen olo 
minulla on joistakin asioista - sanoja ei löydy,
vaikka niitä hullunlailla rakastan, mutta kehossa
se tarina elelee(vaikka ei teknillisesti varmastikaan).

Noh, kaikki tarinoinnit ajallaan.

9 kommenttia

  1. Mikä kuva! Täynnä tunnetta.

    VastaaPoista
  2. Varjon ja valon kanssa leikkiä parhaimmillaan :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kuva! Joskus täytyy olla yksin ja pohdiskella. :)

    VastaaPoista
  4. Ihana kuva. Jos saisit valita minkä tanssin vaan kuvaamaan nykyistä olotilaasi, mikä se tanssi olisi? Minun olotilaani sopisi joku hidas valssi, flunssa nimittäin yrittää ottaa ylivaltaa minusta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä ihana kysymys <3 Mhh, juuri tällä hetkellä olotilaani kuvaisi tunteikas rumba, koska rakkauden aiheiset ovat ajatukseni ja tunteetkin käyvät pinnalla :) Flunssaan toivon sinulle parantavia tuulia.

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)