Voida paremmin


 Itsensä vapauttaminen. Siihen ajatukseen, että
on riittävän hyvä kasvattaja, ilman mitään opusten
kikkoja, omalla vaistolla. Siinäpä onkin haastetta.

Tämän aiheen äärelle minut sai Elina. Hän kirjoitti
mm. näin: kun minä voin hyvin, ei ole tarvetta kasvattaa.

Minulla on visio "kasvattajasta" jollainen
tahtoisin olla. Sellainen rauhallinen olemuksen
omaava mamma, jonka syliin maailman lapset tulisivat
itkunsa itkemään. Sellainen kanaemo, joka
keittiössä hääräisi muksujen kanssa purtavaa
- joskus hemmottelisi ja palvelisi suoraan nenän
alle. Kelluisin sellaisessa tyytyväisyyden
olotilassa ja minun ei tarvitsisi ponnistella
sen kanssa, että olenko hyvä kasvattaja.
Olisin läsnä ja omalla hyvinvoivalla olemuksella
viestittäisin tärkeät asiat ja välittäisin
rakastavaa, tärkeää tietoa elämästä.
Lapsilla ei olisi tarvetta pomppia silmille.
Enkä antaisikaan. Osaisin olla jämäkkä, mutta
sillä tyylillä, että mielenrauhani säilyy.

Se on sellainen visio. Mutta onhan se totta
- kun voi itse hyvin, niin kaikki muukin on
helpompaa. Ihmissuhteet eritoten.

Niinpä pääsin jälleen asian ytimeen. Omaan
hyvinvointiin ja sen parantamiseen. Vaikkei
ole suurta, niin kyllä se pieni rasittava
ärsytyksen tunnekin on häiritsevä.
Mutta kuulin vasta sanat: "Epämukavuus
kertoo, että jotain tapahtuu".
Niinpä annan tämän ärsytyksen olla niin
kauan kuin sen on tarve olla ja keskityn
vain lisäämään kaikkea hyvää, keveää elämääni.

Ja kysynpä myös kysymyksen minkä Elinakin
heitti ilmoille: Miten voisin voida paremmin?
 

6 kommenttia

  1. Riittämättömyyden tunne tai epävarmuuden tunne on varmaan aika tuttu kaikille vanhemmille, eihän lasten kasvattaminen ole helppoa. Kuten ei myöskään äidin roolin yhdistäminen puolison rooliin ja sitten vielä pitäisi olla oma itsensä. Kaikista tärkeintä on kai olla kiltti itselleen, ajatella, että olen paras äiti/puoliso/minä mitä voin olla tällä hetkellä ja näillä mahdollisuuksilla mitä minulle on annettu. Ei piiskata itseään huonoina päivinä. Tehdä asioita joista tulee hyvä mieli. Opetella ajattelemaan positiivisesti sillä tunteet ja ajatukset, joita viljelee luovat perustuksen elämälle(si). Kiitos tästä ~ sainpa vähän ajateltavaa täksi aamuksi <3 haleja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän sen varmasti on - tuttua muillekin :) Sepä se, olla kiltti ja armollinen itselleen - siinä sitä onkin opettelua, mutta onneksi jo eteenpäin menty :) Ja olen samaa mieltä - tunteiden ja ajatusten viljelystä <3

      Poista
  2. Onneksi ei tarvitse olla täydellinen koska silloin meidän lastenkin pitäisi olla täydellisiä :)
    Iloa & valoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta :) Olen opetellut ajatusta, että lasteni elämä ei ole pelkästään minusta kiinni - heille on määrätty omat kompastuskivet ja vaikka miten päin tekisin, en niitä voisi estää, en haluakaan. Toki minullakin on tärkeä rooli ja toivon mukaan se antaa vankan perustan.

      Poista
  3. Mulla on samankaltaisia visioita. Ja sama kokemus, että kun itse voi hyvin ja lapset on iloisia, kaikki menee ihan itsestään. Ja sitten on niitä toisenlaisiakin kokemuksia. Kai ne hyvinvoinnin avaimet on ne vanhat tutut: hyvä ravinto, riittävä uni, oma aika, itsensä toteuttaminen tavalla tai toisella. Eikö? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, vanhat tutut toimii - täytyy vain muistaa pitää itsensä sillä tiellä :)

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)