Vara-aikuinen


Toivon, että nuorillani olisi joku jolle voivat purkaa sydäntään,
kysyä neuvoa, saada huomiota ja kokea olevansa rakastettuja. 
Tietysti toivon, että he saisivat näitä asioita myös minulta,
mutta juuri tällä hetkellä en taida olla kovin suosiossa
- ihan oman käytökseni vuoksi. Tunnistan äänensävystä sellaisen
vivahteen, että ei varmaankaan ole helppo uskoa, että rakastan
saati kiinnosta tulla lähelle. En haluaisi olla ärsyyntynyt,
mutta silti olen, ja eniten riepoo kun en edes tiedä syytä.

Mutta tiedän, että heillä on ainakin yksi. On toki ystävätkin,
mutta meinaan sellaista perheen piirissä olevaa aikuista. 
Hänelle kaikki lapseni (suvun muutkin) antautuvat. Heidän
rakkaudelliset välit voi ihan selkeästi aistia. Lasten seurassa
 tämä aikuinen on niin rento ja aito. Vaikka monenlaisia
haasteita muutoin elämässä kohtaakin. Ja vaikka osaa
hänkin olla ärsyyntynyt. Mutta olen niin iloinen, että
hän on meidän elämässä. Ja lapseni saavat huokaista
äidistä:) Ja usein minäkin saan huomaamatta
tuplaten virtaa, kun porukalla "hengaamme". 
Voisin sanoa niin, että aina ei ole ollut ihan
näin vaan ajan saatossa tämä on kypsynyt.
"Suhteemme" on viime vuosina kypsynyt ja nyt
se on kauniisti pulpahtanut kukkaan - siinä
vaivihkaa kasvoi paikka lastenkin elämässä :)

Toivon silti suuresta sydämestäni, että lapseni
kokisivat sylini aina avoimeksi, vaikka välillä
olen ihan täystörppö! 

(Tästä tuli myös mieleeni teiniaikojen 
nuorisotyöntekijä, jolle minulla oli helppo
murheitani purkaa. Tämän ihmisen nähdessä
sydämessäni läikähtää aina lämpö.
Lisäksi olen hirmuisen kiitollinen, että
minä saan olla toisinaan "vara-aikuinen"
toisten nuorille. Usein minulla synkkaa
juuri nuorten kanssa. Vaikka omieni 
kanssa vähän sinkoileekin - tiedän
senkin kuuluvan asiaan.)

8 kommenttia

  1. Kiitos tästä! Me vanhemmat emme ole täydellisiä ja meissäkin on vikoja ;). Mielestäni on ihanaa, että lapsella on oma 'vara-aikuinen'. Uskon myös siihen, että lapsi tarvitsee lomaa aikuisesta eikä aina toisinpäin. Pieni ero tietyin väliajoin tekee hyvää molemmille. Minun lapsellani on rakkaat kummitädit <3 <3

    Haluaisin vielä sanoa, että tiedän niin tuon tunteen kun on äkäinen,ärtyinen ja äksyilee muksulle ja kaikista eniten ärsyttää se kun ei tiedä mikä ärsyttää. Olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että AINA löytyy ololle jokin syy...AINA! Se vain pitää kaivaa sieltä ja olla rehellinen itselleen. Ja usko pois,välillä ne syyt ovat maailman pienimpiä ;)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, molemmin puolinen irtiotto välillä tarpeen :) Ja ärtynyt olo - samaa mieltä olen, että aina siellä taustalla joku syy. Nyt kun vaan hoksaisin että mikä. Vai onko kyse siitä, että meinaan unohtaa ottaa sen oman pienen rauhoittumisajan ja kuulostella omia fiiliksiä :) Kiitos sinulle <3

      Poista
  2. Irtiotto arjesta, edes sellainen pieni, tekee aina hyvää. On tosi tärkeää, että on vara-aikuisia ympärillä, heistä lapset saa voimaa ja niin kyllä me aikuisetkin.

    VastaaPoista
  3. Minusta on hienoa, jos lapsilla on muitakin turvallisia aikuisia, joiden kanssa voi jakaa asioita. Joskushan se on kaikille osapuolille hyvä saada neutraali mielipide kehiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Varmasti minunkin toiminnoista tekee mieli paasata jollekin ja on äärimmäisen hyvä juttu että löytyy ihminen jolle puhua. Joskus mietin, että lapset varmaan aikuisina tarttee terapiaa, kun on ollut "vajaa" äitisuhde - mutta sitten tajusin, että tosi hyvä jos menevät terapiaan :)

      Poista
  4. Oon ensivierailulla, luin heti monta juttua..kirjotat mukavasti ja tosi mielenkiintosia juttuja! :)
    Tämä teksti tuli ittiä myös tosi lähelle, kiitos tästä..!

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)