Sitten myöhemmin

 Olen huomannut itsessäni piirteen.
Sellaisen "ehdin kyllä myöhemminkin".
Olipa se sitten kirjan palautus, kirjeen
postittaminen, jollekin jonkun tavaran palauttaminen tms.
Voisin viedä sen vaikkapa heti, mutta sitten vaan
jotenkin laiskottaa ja päätän että sitten illalla
vien, kun lähden liikenteeseen. No sitten kun lähden
liikenteeseen, unohdan. Kirjaston kirja saattaa
seilata monet automatkat apukuskin paikalla/takapenkillä,
kun joka kerta siirrän sen vientiä. Tässä aikomukseni
on nyt terästäytyä. Tee heti alta pois se minkä voit.
 Nyt minulla on mokkapalat työn alla ja välikausivaatteiden
raivaus. Korit odottavat eteisen lattialla, mokkapala-ohje
ja muutama ainesosa keittiön pöydällä. Ja minä istun koneella :)
(Saa sitä kätistä lapsille, että "Heti!".)
Olen ihaillut montaa suurperheen äitiä, jotka ovat
niin tehokkaita. Aina liikkeessä ja hommat tulee hoidettua.
Tilaisin itselleni nyt hiukan heidän tehokkuutta, kiitos :)

16 kommenttia

  1. Tuota samaa minä olen yrittänyt opetella monta kymmentä vuotta. Opettelu jatkuu;)
    Tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
  2. Aivan niin :D minussa on tuota piirrettä myös ♡♡

    VastaaPoista
  3. Mulla asenne hommia kohtaan on niin päivistä kiinni. Joinain päivinä ei vaan pysty eikä kykene ja toisinaan oon niin täynnä virtaa että :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toki minullakin on niitä yksittäisiä päiviä että olen kertakaikkisen tehokas - mutta harvemmin :D

      Poista
  4. Mulla on vähän samaa ongelmia, että mielelläni lykkään asioita myöhemmäksi. Yritän opetella siitä eroon ja töissä aika hyvin pystyn tsemppaamaan itseäni, että heti vaan alta pois, mutta viimeistään kotona repsahtaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin töissä homman teot on helpompia, mutta annas kun kotiin pääsee.... :)

      Poista
  5. Mulla on ihan sama juttu! Working on it :)

    VastaaPoista
  6. Voi ihan sama ongelma täällä! Etenkin postitus, jopa laskujen maksu ja sellainen vähänkin voimia tai aikaa vaativa siivous. Ja hassuinta on se että mitä enemmän aikaa minulla on käsissäni, sitä hitaampi olen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on minullakin, liiallinen aika veltostuttaa enemmän. Mutta kun olisi vähän aikaa ja kiire jonnekin niin jopa muka tekis mieli tehdä vaikka ja mitä - ja sitten ärsyttää kun ei ehdi :)

      Poista
  7. Aaaaha. Ei ole tuttua. Mä meinaan oon meistä se hoputtaja. Se joka aina tekee pikkujutut heti ja inhoaa asioiden siirtämistä seuraavaan päivään. Siis ylijärjestelmällinen neurootikko ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täytyy sanoa, että puolisooni verrattuna minäkin olen järjestelmällinen kätisijä (siis järjestelmällisyyttä odottava/vaativa kätisijä), mutta johonkin muuhun verrattuna taso saisi olla korkeampi :)

      Poista
  8. Olin nuorempana ylijärjestelmällinen neurootikko. Suuren perheen myötä on ollut ihan oman mielenterveyden säilyttämisen kannalta ollut pakko laskea rimaa, mutta nyt kyllä aika ajoin jo kärsin, että tästä asioiden siirtämisestä on mullekin alkanut tulla tapa ja kuvauksesi kuulostaa hyvin tutulta. Ärsyttää välillä huomata, että musta on tullut adrenaliiniriippuvainen viimetingan tehotouhuaja, johtuuko se vaan aivojen väsymisestä vuosikausien huonon nukkumisen jäljiltä. Eli on pakko saada vireystila nousemaan pakon sanelemana. On vaan hyväksyttäävä, että tässä elämäntilanteessa tää on tasapainoilua resurssien mukaan ja oltava itselleen armollinen. Ehkä sitten eläkepäivinä musta tulee taas se tosi järjestelmällinen piirre uudelleen esiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3 Ja kyllähän se parempi on niin, että oma mielenterveys säilyy ylijärjestelmällisyyden sijaan. Ja ehkäpä tämä on lapsiperheissä hyvin monen vanhemman kokemus, tämä tunne/fakta ettei saa tarpeeksi mukamas tehtyä :) Jos asuisin yksin, ilman lapsia tai varsinkin ilman miestä, kotini olisi takuulla järjestelmällisemmässä kunnossa ja asiat tulisi särmemmin ehkä tehtyä - nyt tässä kodissa (onneksi) on muitakin, joilla ei ihan sama näkemys ole tai tarve tehdä asioita :)

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)