Kipeä mieli

 "Mielen sairaus". Se voi riivata ketä vain.
Pysyvästi tai hetkellisesti. Kenen vain mieli
voi heilahtaa suuntaan ja toiseen. Kipeä mieli
ei myöskään ole yksinkertainen juttu, yleensä.
Kipeytyneitä mieliä on monenlaisia. Ja monenlaisilla
asioilla on niiden syntyyn vaikutusta.
Monenlaisia juttuja joista en edes väitä tietäväni.
Mutta minua kiinnostaa suunnattomasti ne tarinat
diagnoosien takana. Mistä kaikki lähtenyt.
Onko niille olemassa selkeä polku. Minkalaisia
tapahtumia on polun varrella. Mikä on tämän päivän tilanne.
Minkälainen on hyvä päivä. Minkalainen huonompi.
Ja millä on vaikutusta tämän hetken päiviin, päivän kuntoon.
(Tiedonnälkä on olemassa niin ammattillisesti kuin myös
tavallisena tallaajana, joka tarinoista tykkää.)
Aina ei voi ymmärtää. Eikä kai tarttekaan.
Ainakaan näin niin kuin tavallisen tallaajan roolissa.
Tai joskus sitä ymmärtää, mutta ei halua
hyväksyä. Joskus menee niin yli hilseen,
että ovia on suljettava. "Minua ei tähän kipeyteen
tarvita, jos aion pysyä itse jaloillani."
 **
Mutta oli kipeä mieli tai ei, kaikilla on
oikeus hoitoon. Somaattisen olotilankin hoitoon.
Niin usein olen nähnyt vähättelevää käytöstä,
kun on kyse psykiatrisen potilaan "statuksen"
omaavasta henkilöstä (vaikka "kipeällä mielellä"
en tarkoitakaan vain ns.potilaita). Aattelisivatpa
omalle kohdalle - entä jos minun mieleni järkkyisi
ja joutuisin potilaaksi sellaisten lasien
alle missä nähtäisiin vain kipeä mieleni,
kipeän jalkani sijaan. Vaikka joskus voi
kipeä jalka oireilla kipeää mieltä, mutta
niitä en nyt tässä kappaleessa tarkoita.
Että aattelepa ite, jos sun mieles järkkyis.
Sinä näet minussa kipeän mielen.
Koska olet siitä kuullut tai lukenut.
Sinä tulkitset sanani kipeän mielen
tuotoksiksi, vaikka en aina sillä kielellä puhu.
Mutta kipeän mielen seassa olen minä,
ihminen ihan samanarvoinen. Kyllä minullakin
on haaveita aivan kuten sinulla. Kyllä
minussakin on arvokkuutta, vaikka en sitä
ehkä aina näekään. Kipeän mielen alla
olen minäkin ihminen. Kipeän mielen alla
on sama toive kuin monella muullakin.
Se on toive elämästä, josta nauttia saisi.
Voi myös olla, että kipeä mieleni on minun
ainut mieleni ja en muuta osaa kaivatakaan.
Mutta siltikin minä olen tähän maailmaan
syntynyt ja samankaltainen veri ja liha
minua ympäröi, kuin muitakin.

-Katja Pellikka-Mikkonen-

8 kommenttia

  1. Ihana kirjoitus! Kyllä mulla ainaki inho nousee, jos mut nähtäis vaan mielenterveyspotilaana, eikä ihmisenä, jolla on sairaus. Ite ajattelen, että masennus on mielen syöpä. Samalla lailla ku syövästäki, siitä voi parantua, tai siihen voi kuolla. Hoidosta ja syövän levinneisyydestä riippuen. Samoten musta on kamalaa, jos mut nähdään vain insestin uhrina, eikä ihmisenä. Tästä selviää myös, kuten syövästä. Asenne on se kantava voima, ainakin minulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Masennuksesta muuten tuli mieleen harjoittelujakson arvioijani, jolla pitkä kokemus psykiatrisesta työstä, ja hänen sanat masennuksesta: "Masennus on yksi niistä, joista voi toipua ja monta tapausta olen nähnytkin. Vaikka olisi ihan pohjalla, niin sieltäkin voi nousta." Tietysti on se toinenkin vaihtoehto mitä ei kellekkään soisi käyvän. On monia asioita mistä voi selvitä - vai kenties kaikista (paitsi kuolemasta). Asenteella vaan on hirmuinen vaikutus, sillä omalla tahtotilalla vaikka siihen rinnalle tarvitaan paljon muutakin.

      Poista
  2. Luin ahmien tämän kuten edellisenki jutun. Niin pysäyttäviä ja ajatuksia herättäviä juttuja! Ihailen teitä, jotka osaatte
    näitä "vaikeampia" asioita niin järkevästi ja sujuvasti kirjottaa ylös.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä postauksesta! Niin äärettömän viisaita sanoja ja ajatuksia niiden takana, osui ja upposi todella vahvasti. Sain tästä paljon, paljon ymmärretyksi tulemisen tunnetta itselleni. Oma bloginihan on edifanob.blogspot.fi

    Kiitos vielä ja nautinollista sunnuntaita sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista <3 Ihanaa sunnuntain jatkoa <3

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)