Into, morkkis, jälkipuinti

 Tällaiset pienet hankinnat. Kuten nuo tähtikupposet.
Ne ei aiheuta yleensä muuta kuin hyvää mieltä. Vaikkakin
nyt pyrin karsimaan tavaroiden ostoa. Mutta nuo 
olivat tätä päätöstä ennen. Tai ei välttämättä, mutta
ihan tarpeesta ne tilasin. Tarpeesta tähtikuosiin. 

Mutta sitten isommat. Vaikkakin tarpeelliset.
Kuten uusi sänky ja sohva. Vaikka tokihan siinä edellisessäkin
istui. Mutta se ei vaan toiminut. Ei ollut harmoniassa.
Sehän tulikin meille vain väliaikais-sijoitukseen. 
Mutta tavallaan olisi turha ostos 
(vaatimattomuus kaunistaa) mutta mieleni kannalta ei.
Sänky taas, liian pehmyt. Uuden tarvitsemme. Minun kehoni 
ainakin. Se on ilmaiseksi saatu, joten helpompi perustella
luopuminen jo ihan silläkin. Tai ei sittenkään, koska
ilmaiseksi saadut jutut ovat hieno ja kiitollisuuden
arvoinen asia. Mutta sänky ei olisi turha ostos.

Noh, uusi sohva töröttää nyt olohuoneessa. On isomman
oloinen kuin kaupassa. Mutta niin ihana. Siihen 
mahtuu köllimään koko perhe. Nyt on olohuoneessa
loksahtanut ilmavirrat kohdilleen. Sänky antaa vielä
hetken odottaa, on sekin tulossa. 

Mutta mikä morkkis! Kylläpä sitä nyt ollaan
röyhkeä kuluttaja. Ja millä rahalla muka!
Turhamaisuutta. Tarve olisi selitellä, että miten
me nyt tälleen. Ja varmasti olisi rahareikiä muutenkin.
Tai laittaa vaikka sukanvarteen!
Mitä ne muutkin nyt ajattelevat!
Mehän olemme vain tavallisia pulliaisia. 

Mutta kyllä minä rakastavaa suhdetta aloin
heti luomaan kalustooni. Olemme hyvän arvoisia,
niin minä itseäni muistutan. Ei olla sitä röyhkeästi 
vaan nöyrästi, kiitollisena. Raha vaihtaa omistajaa
ja palaa meillekin aina takaisin. On helpompi luoda
rakastavampi suhde rahaan, kun sitä on nyt paremmin 
mitä opiskelu ja kotiäiti-vuosina. Ja käyttää sitä
meidän perheeseen. Ihan aidosti olen kiitollinen. 

Ajatukseni juontaa varmasti sieltä juurensa, kun
koin meidän olevan "alempaa kastia" monien muiden
tuttavaperheiden "omakotitalolaina, mersu, mökki, 
ulkomaanmatkat, merkkituotteet"-sarjassa. 
Kokemuksesta syntyi kateus ja harmitus. 
Ja kysymys: Mistä ihmiset saavat rahansa,
kun meillä oli koko ajan Ei oota
Tästä ei ole kuin hetki. 

Edelleenkin olemme tavallisia pulliaisia,
kolmivuoro työssä (nyt lista yökköilyä) ja raksalla.
Pulliaisia, joiden taloutta täyttää arkiset asiat.
Olen iloinen, että saimme tämän tähtihetkemme. 
Nyt olen iloinen, että saamme maistella
suotuisampiakin tuulia, monella osa-alueella. 
Jospa se sitä saa mitä tilaa, alkaa oikeasti nyt elämään.
Nyt siihen on helpompi luottaa. Kovasti ajatustyötä
siihen on käyty ja edelleenkin jatkan positiivista
ruokkimista.

Tiedän, kukaan ei pyytänyt selityksiä. Ja joku ehkä 
pitää kummana tätä tekstiä. Osa taas voi ehkä samaistua.
 Mutta minulle tämä oli monen oivalluksen sanoittelu. 


10 kommenttia

  1. Juuri näin! :)
    "On sitä näköjään ylimääräistä" . . yms. kommentit "joskus" kuulleena, kun oikeasti tarpeellista hankkinut :)

    Kaikkea hyvää syksyysi! =)

    -äippä Kmosta-

    VastaaPoista
  2. Kuule, ei tuossa tekstissä ole mitään kummallista. Ihana rehellinen postaus sai hymyn huulilleni. Ostosmorkkis tulee minullekin helposti. Kai se on kasvatuksen tulos. Kun ei ole ennenkään menty ja turhia osteltu, niin ei saisi nytkään ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Ja näinpä - säästäminen on hyve ja tuhlaaminen pahe :)

      Poista
  3. Älä ollenkaan siellä morkkista tunne - kun itse on rahansa hankkinut ja säästänyt, jotta voi jotain uutta hankkia kotiinsa tai itselleen, se on ilon ja juhlan paikka! Nauti täysillä uudesta sohvasta ja nuku aikanaan hyvällä omallatunnolla uudessa sängyssä - ja ajattele: minä olen nämä niin ansainnut:)

    VastaaPoista
  4. Onkohan tuo nyt sitä perin juurin suomalaista mentaliteettiä. Uusi ja tarpeellinen on pahasta. Ota mieluummin säkki ja tuhkaa ja kieri siinä. Tyydy käytettyihin juttuihin, älä arvosta itteäs... Itellä tulee kans morkkis joskus. Nyt ku oon hirveän määrän tavaraa penkonu kaapeista ja joka paikasta ja pistäny menemään, tuntuu, että voi paremmin hengittää! Ja ne uudet jutut, mitä oon hommannu tilalle, ne ei oo vieny ilmaa vaan antanu tunteen, että ne on ansaittu ja saan iloita siitä. Saat sinäki iloita ja nauttia uudesta sohvasta ja uudesta sängystä. Takuulla oot ansainnu ne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti sanottu ja osui minunkin suhteen oikeaan tuo uudet tavarat ei oo vieny ilmaa :) <3 Ja kiitos :)

      Poista
  5. Elämästä täytyy tehdä omannäköistä, toiset tykkäävät matkustaa ja toiset rempata ikuisuuden kesämökkiään. Elämä on valintoja. Itse pihistän kaikesta mahdollisesta, että pääsen matkailemaan. Asumme tällä hetkellä 60 neliön vuokra-asunnossa, mutta mulle riittäs hyvin 40 neliötäkin. Materia ei tuo onnea, ainakaan minulle. Riittää, kun on kaikkein tärkeimmät asiat elämässä, niin se riittää minulle :) Oivalsin tämän materia-asian vähän aikaa sitten ja olenkin myynyt kaiken tarpeettoman kohta pois ja niillä rahoilla matkailen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä :) Itsellänikin ollut karsintaa materiaalista, mutta siinä samalla uuden linjan luomista :) Ja näinhän se on, elämä on valintoja. Sisustamiseen/remppaamiseen liittyvät asiat eivät ole minulle alkuunkaan ykkös-sijalla, joten jatkuvasti noihin en voisi törsätä. Muut asiat menee edelle - kuten esim. syöminen :)

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)