Yksin levollisesti

 Saara kirjoitti mm. paikoillaan olemisesta ja tässä hetkessä
elämisestä. Hän johdatti myös tähän artikkeliin, missä
kerrotaan että ihmiset eivät pidä joutenolosta,
jos seurana on vain omat ajatukset.

Minä nautin yksinolosta. Toisinaan kuulee, että
puolisoilla on hankalaa olla erossa toisistaan.
Minulle se on suorastaan tarpeen välillä. 
En ole asunut yksin - paitsi yläasteen jälkeen
asuntolassa hetken aikaa - joten sellaisesta
yksinolosta minulla ei juurikaan tietoa. 
Jos sattuu sellainen harvinainen sauma, että
saan olla ihan yksin kotona, se on luksusta.
Mutta vaikka nautin, niin usein minulla
on hankala päättää mitä sinä aikana teen.
Istunko koneella, luenko, katsonko töllöä,
siivoanko, pyykkäänkö, makaanko vain, otanko
puhelimen käteen ja soitan vai mitä.
Yleensä pystyn rajaamaan muut ihmiset (puhelimitsekin)
pois tästä yhtälöstä. Muita en silloin kaipaa.
Mutta tuosta palloilusta muiden asioiden
suhteen olen hiukan kärsinyt. 

Yksinolo jossain muualla on myös ihanaa.
Mutta se on erilaista kuin kotona oleminen.
Siitä saa jotenkin erilailla virtaa. 
Tosin täytyy sanoa, että ihan yksin
- jossain muualla - olen harvoin.
Se rajoittuu aikalailla vain kahvilakäyntiin.
Muutoin kuvioon kuuluu yleensä ystävä.
Joskus mietin, että voisin tehdä
juttuja kodin ulkopuolella enemmänkin - yksin.

Yksinolo ja sen laatu onkin ollut viime aikoina
mielen päällä. Olen alkanut kaivata enemmän
sellaista levollista yksinoloa. Ajatukseni ovat
sellaiset, jotka laukkaa tuhatta ja sataa. Sieltä
kimpoilee helposti vaikka mitä mieleen. Kaipaankin
siis sellaista meditatiivistä yksinoloa. Sellaista
mikä rauhoittaa sekä mieltä että kehoa. Selkeästi
mieleni kaipaa jotain tasapainotusta. 

En ole harrastanut meditointia. Joskus
kävin Hatha-joogassa joka oli sietämätöntä
kärsimättömyydelle. Mutta nyt voisin antaa
itselleni luvan onnistua. Tänään kävin
rentouttavassa hoidossa, jossa huomasin
taas ärsyttävien ajatusteni levottomuuden.
Mutta uskon, että voin oppia. Niinpä täällä
onkin soinut muutamana aamuna ja/tai iltana
rauhoittava musiikki, jolla yritän saada 
mieltäni tyyntymään (vaikka en yksin olekaan).
Liian äreäkin on tullut viime aikoina oltua 
ja siihen haluan muutoksen. Yhä enemmän mieli
 ja keho haaveilee  mm. ilmajoogasta. Se tuntuisi
sellaiselta hyvältä ja minulle sopivalta keinolta.

Mutta aion nyt tehdä uutta tuttavuutta itseni
kanssa ja opetella olemista ilman suorittamista.
Opetella olemaan "tylsyydessä".

Jos haluat kertoa, niin mielelläni kuulisin
mitä yksinoleminen sinulle merkitsee?
I´m just thinking that i want to learn,
how to be alone with me - that kind
of way that my thoughts will stop
instead running like a wild horses :)
I need to learn to be with me,
in more relaxing way. 

12 kommenttia

  1. Ekana pitää sanoa, että traumojen takia yksinolo on välillä pelottavaa. Takaumia ei voi kauheana aina ennakoida. Silloin kun on hyvä päivä, yksinolo on mukavaa ja rauhoittavaa. Voi itsekseen puuhailla tai vain olla. Voi keskittyä vain itseensä. Se on haasteellistakin, mutta tekee hyvää! Yksinolo on kuin treffit itsensä kanssa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Toivon sinulle paljon hyviä päiviä ilman traumojen takaumia <3

      Poista
  2. Voi, aika oman itsensä kanssa tekee aina toisinaan hyvää itse kullekin! Tietenkin sopivissa määrin, että pysyy se hohto ;)

    VastaaPoista
  3. Yksin on kiva olla, silloin kun haluaa ;). Harvinaista herkkua pikkulapsiperheessä. Kuvailemasi kärsimättömyys ja päättämättömyys on tuttua myös minulle. On vaikea rauhoittua vain olemaan ja laiskottelemaan. Ja kun sellainen harvinainen yksinolon tilanne tulee, on vaikea päättää kuinka siitä saisi nyt varmasti kaiken hyödyn irti :).

    VastaaPoista
  4. Totuin yksinolemiseen eron jälkeen, kun lapset lähtivät aika ajoin isänsä luokse. Silloin suorastaan odotin viikonloppuja omassa seurassani. Nyt lapset ovat jo teinejä ja olen uudessa liitossa, miehellä myös teini-ikäisiä lapsia. Emme asu yhdessä, aina kun minulla on mahdollisuus olla yksin, niin olen yksin. Meidän liitossa molemmilla on oikeus sanoa, että nyt pitää saada olla itsekseen. (Tähän asti se olen ollut minä, joka niin on sanonut:)).Ja kyllä, tunnen ikävää, kun mies tai lapset ovat poissa. Toisaalta nautin omasta seurastani, siitä, että kukaan ei halua minulta mitään ja saan tehdä asioita silloin kuin huvittaa. Viikonloppu omassa seurassa seuraa aina samaa kaavaa; ruokakauppa, kukkia, siivous, puhtaat lakanat ja sitten sohvalle hyvän kirjan kanssa. Nämä hetket ovat mulle henkireikä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanilta hetkiltä :) <3 Ja välillä on ihana olla yksin ja ikävöidä.

      Poista
  5. Moi Katja! Kokeilin myös Hatha joogaa mutta turhauduin. Niin kuin jo tiedät aloitin hot joogan ja tykkään tosi paljon. Rankempaa mieli joutuu keskittymään itseensä ja kehoon eri tavalla. Suosittelen aivan hotisti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vois olla oma juttu myös mulle :) Tosin täällä ei ole :D

      Poista
  6. Tarvitsen yksinoloa ja nolona tunnustan olevani tyytyväinen kun syksyn tullen loppui lomat ja saan tuupata miehen työpaikalleen ja teinin kouluun. Ihana tavallinen arki :) Me ollaan miehen kanssa sellaiset vaikea olla erossa toisistaan. Jos poissaolo ei liity puolison työhön niin saattaa mennä tosi monta kuukautta ettei olla erillään toisistamme roskapussin viemistä pidempään. Joskus olen miehelle nauranut, että me ollaan niin tiivis yksikkö, että ollaan oltu 30 vuotta yhdessä 15 vuoden sijaan kun ollaan aina samassa paikassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta tuo teidän tiivis paketti :)

      Poista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)