Nyt on aika

Itsekseen kiikkuva
Nariseva keinutuoli
Aikoja mukanansa keinuttaa
Sylityksiä muistelee

Ei ole keinujia
Enää
Vain vanhan talon
Narisevat seinät
Ja lattian

Syvä huokaus

-Katja Pellikka-Mikkonen-

Kuinka tärkeää onkaan antaa, osoittaa, vastaanottaa
rakkautta, lempeä, lempeyttä NYT, kun se on mahdollista.
Joskus nurkissa on hiljaisempaa. Joissakin vielä
hiljaisempaa. Joskus noiden kiinni kurominen
voikin olla hankalampaa. Sitten kun yksin
kiikkuu, ja suurinosa kontakteista on jäänyt vaille.
Vaille niitä kohtaamisia. Kun on vain paettu,
juostu lujaa. Kenties paettu rakkautta.
Kun ei ole osattu. Kun ei ole tietty
kuinka sen rakkauden kanssa toimia. 
Tai kun se rakkaus on ollut jäädyksissä.
Eikä sitä ole osannut alkaa sulattelemaan.

Täällä tuplasulatus menossa.
Jotta saisin rakkauden täyteen kukkaan.


Ei kommentteja

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)