Juureton


Juuret, maan alla.
Mutta kuinka pitkällä ovat.
Nämä heti pinnan alla olevat,
ovat kyllä riittävän tukevat.
Mutta miten on syvemmällä, pinnan alla.
Ovatko juureni juurtuneet tähän
missä nyt olen. Ovatko juurtuneet niin
ettei niitä muualle voi istuttaa.
Olenko omalla maallani nyt.
Maalla missä näen rinnalla seisojia.
Rinnalla seisojia, joiden läheisyydestä
en voi itseäni irti repiä. 
Vai onko niin, että osan voin tähän
jättää, mutta tuoreimmat irrottaa.
Palata aina tähän takaisin. Halutessani.
Sydämessä kantaa niitä ihmisiä,
vaikka olisin toisaalla.
Miten on. 

-Katja Pellikka-Mikkonen-

Täällä prosessoidaan. 
Jostain syystä sieluni tahtoisi lähteä seikkailuun.
Ei yksin, vaan tämän ydinperheen kanssa. Niiden kanssa,
joiden juurista en tahdo enkä voi ikinä itseäni irrottaa.

Huomaan kysyväni itseltä, mikä on minun paikkani tässä.
Ketä ympärilläni on. Millaisen yhteisön muodostamme.
Jos asuisin muualla, eri maassa, tuntuisiko minusta
että jotain puuttuu. Olisiko minulla koti-ikävä.

Huomaan kysyväni myös - itseänikö nyt pakenen?
Kuvittelenko, että jossain muualla saisin
itsestäni irti ne puolet joita nyt muka haikailen
Joita yritän houkutella esiin.
Kuvittelenko, että toinen paikka saisi
minussa esiin parhaat puolet.

Vai onko tämä janoa. Kokemuksien janoa.
Jotain sellaista kohtaan, mikä jäi kokematta.
Mm. siksi, että äitiys alkoi nuorena. Vaikka 
edelleenkää en vaihtaisi päivääkään pois.
Enkä tästä yksin tahtoisi mihinkään lähteä.

Mutta kyllä nämäkin tuntemukset löytävät paikkansa.

Niin ja hei, enhän kuulosta masentuneelta?
Tää on vain tää mun kaihomieli, joka välillä
astuu remmiin :)
(Näkymä työpaikan takapihalla pari yötä sitten.
Tervetuloa osallistumaan arvontaan.)

12 kommenttia

  1. Ihana runo ja pohdintoja, joita varmasti kaikki käy jossajin vaiheessa. Itse olen antanut itselleni luvan tuntea kaikkia tunteita...se helpottaa ja on mukavaa kokea eri tunne tiloja. Ihanaa elokuuta toivotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Juuri tuota olen nyt muistuttanut itselleni, joskus pitää useastikin sanoa se :) Ja totta, on ihana kokea eri tunnetiloja, hyvin sanottu! Ja kiitos samoin :)

      Poista
  2. Minä ajattelen, että ihminen tarvitsee sekä juuret että siivet. Ja kaipa ne juuret pitää sitten olla sellaista venyvää sorttia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta miten hienosti sanottu tuo jälkimmäinen. :) Ihan tulin hyvälle fiilikselle ajatuksesta :)

      Poista
  3. Mulla ei oo juuria, ei sellaisia, että tiedän kotini olevan tietyssä paikassa ja että olen kotoisin tuosta paikasta. Pikemminki mulla on ilmajuuret, hengitän ilmaa, joka on kotini, elän maailmassa, joka on täynnä mahdollisuuksia. En tiedä osaisinko edes jäädä yhteen paikkaan, yhteen taloon, juurtumaan. Pisin aika minkä oon asunu yhdessä ja samassa paikassa (lue talossa) on 4v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmajuuret, niin hyvin sanottu :) Näinpä, juurien kanssa voi myös lentää <3

      Poista
  4. Pidin kovasti runostasi. Et kuulosta masentuneelta, vaan pohtivaiselta. Kai me kaikki jossain vaiheessa pysähdymme pohtimaan elämäämme, sitä missä olemme ja minne olemme menossa. Jokainen tekee sen omasta näkökulmastaan oman elämänsä valossa. Minusta pysähtyminen ja pohdinta on hyvästä, sitä kautta voi löytää uusia väyliä eteenpäin.

    Suloista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi <3 Ihanaa loppuviikkoa ja ihanaa seuraavaa viikkoa :)

      Poista
  5. Ihana kaihomieli (oikeasti kehu,sanavarastooni ei kauheasti istu "ihana") Tunteena lempeys ja lämpö,kiitokset runoistasi ;-)

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)