Minun ihmiset


 
Olen miettinyt verisiteitä. Olen miettinyt niitä siteitä,
jotka yhdistävät minut sukuni perimään.
Sitä verta, sitä dna:ta. Olen miettinyt
siteitä, joissa ei virtaa sama veri.
 
Olen miettinyt kuinka tärkeää on tietää, missä
ovat juuret ja millaiset juuret. Kuuntelemalla
saman verisiteiden ihmisiä, voi oppia paljon.
Omasta tunnemaailmasta, omasta käytöksestä.
Näkemään niitä asioita mitä tavoitella,
mutta näkemään sitäkin miksi ei itse haluaisi tulla.
Vaikka ei se noin yksiviivaista tietenkään ole.
 
Olen miettinyt yhteisöä. Verkostoa. Perhettä. Sukua.
 Sitä mikä tuntuu omalta. Olen miettinyt
omiani, olen myös miettinyt muiden - syvällisemmin, mutta
myös pinnallisen yleisesti.
 
Se, että on verisiteet, ei välttämättä merkitse mitään.
Voi olla siteet/suku/perhe johon ei koe kuuluvansa.
Voi olla, että verisiteet eivät merkitse mitään
tunnetta. Tai niitä ei tahdo omaksi tunnustaa.
Voi olla, että on verisiteet, mutta ei mitään
muuta sidettä. Voi olla verisiteet, jotka 
satuttavat ja niiden virta polttaa ihon alla.
 
Sitten taas, voi kaivatakin verisiteitä.
Biologista yhteyttä. Voi olla, että suonissa
sykkii kaipuu. Ja kun kaipuu saavuttaa kohteensa,
tuntuu että kaikki palat loksahtavat paikoilleen.
Tuntee sen kytköksen samaan verikuntaan.
Tietää löytäneen paikkansa.  
 
Se, että voi sanoa kuuluvansa johonkin.
Ei tarkoita automaattisesti verisiteitä.
Omat siteet ja juuret voi rakentaa sinnekin
missä dna ei ole sama. Vauvasta lähtien,
mutta myös aikuisena.
 
Voisi olla hyvä, että biologiset
juuret ovat selvillä, ja että niistä on tietoa.
Tai ehkä ei aina näinkään?
Mutta sen tiedän, että kunpa jokaisella
olisi oma paikka, omat ihmiset.
Paikka, missä tuntee olevansa kotona.
Paikka missä on turvallinen, hyvä olla.
Että olisi yhteisö/suku/perhe,
oli siinä sitten verisiteitä tai ei.
 
Että jokaisella olisi ainakin yksi oma henkilö.
My personniin kuin
Greyn anatomiassa Christina Meredithille.
 
Juuri tänään mietin, että ketkä ovat minun
ihmisiä. Keille voin sanoa You are my person.
Tänään taidan kertoa sen heille.


15 kommenttia

  1. Täytyy varmaan itsekin muistaa sanoa sama.. Kiitos taas hyvästä ja ajatuksia herättävästä tekstistä!

    VastaaPoista
  2. Kauniisti kirjoitat ja asiaa.
    Tiedätkö itse olen pohtinut vähän samoja asioita. Tai sitä,millaisen mahdollisesti juurettoman olon nämä meidän lainalasten vanhemmat voivat lapsilleen aiheuttaa. Ymmärrykseeni ei voi mennä se,ettei omaa pientä vauvaa tulla tapaamaan. Unohdetaan ja sivuutetaan täysin. Miltä tuntuu lapsen myöhemmin kuulla vanhemmistaan,juuristaan,kun takana on vain jotain käsittämättömän pahaa.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Tämä kosketti myös minua ja lujaa! Se mitä olen halunnut sanoa jo pitkään mutten ole saanut puettua sanoiksi <3 <3 Kaunis, kaunis kirjoitus. Kiitos tästä <3 <3

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus. Pisti kovasti miettimään omia verisiteitä ja henkisiä siteitä ja rakkauden siteitä...

    VastaaPoista
  6. Ihania ajatuksia Katja, luin putkeen monia postauksiasi ja osaat kyllä kirjoittaa upeasti ja tunteella! :)

    VastaaPoista
  7. Ajatuksia herättävä kirjoitus! You are my person oli loistava kiteytys, joidenkin ihmisten kanssa todella tuntuu tuolta! Slogan on ihanan simppeli ja kyseenalaistamaton, rehti arkirakkaudentunnustus :)

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)