Haavoilla puhuminen



Sinä puhut, haavasi sepposen selällään.
Annat sanojen kulkea sen verisen massan läpi.
Minä kohdistan sanani sinun sydämeen.
Mutta haavasi on kuin imukuppi, joka vetää
ne sitä kautta ja matkalla muuttaa niiden muotoa.
Sanat, sinun ja minun, eivät pääse kohtaamaan.
Eivät ennen kuin olet haavasi hoitanut,
antanut sen sulkeutua, arpeutua. Eivät ennen.

-Katja Pellikka-Mikkonen-

12 kommenttia

  1. Koskettavia sanoja ja vahvaa tunnetta. Herkät kuvat tukevat sanoja kauniisti.

    VastaaPoista
  2. Niin totta. Ja sittenkin, muuttuuko se sanoma matkalla, riippuen vastaanottajan omista, aiemmista kokemuksista.

    VastaaPoista
  3. Tervehdys, aurinkoinen sellainen!

    VastaaPoista
  4. Riipaisevaa tekstiä ja totta se onkin; kirvelevä kohta ei kaipaa kaivelua, sipaisu hellällä vedelläkin sattuu, saati järeämpi apu desinfiointiaineella. Kirvelevä haava halutaan vain laastarin alle rauhaan, kunnes sen arpeutuneena voi esitellä voiton merkkinä ja kertoa koko tarinan kuin lapsi konsanaan :)

    VastaaPoista
  5. Tulin vastavierailulle ja löysin blogin, jossa on ajatusta ja kauneutta. Taidat sanat ja kuvat.

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)