Lohtua


Kirjan sivulla 126 ja rivillä 5 lukee näin: "Me kaikki kaipaamme elämäämme vähän lämpöä ja aurinkoa."

Sellainen oloni oli sunnuntaina. Kaipasin lämpöä, aurinkoa ja ehkä hitusen lohtuakin. Tämä oli niitä päiviä jolloin taivas oli tummentanut näkymän tummilla pilvillä ja kastellut askelten jäljet vedellään. Olo ei ollut järin hehkuvainen enkä kokenut itseäni kovinkaan mukavaksi. Huomasin ajatuksen: Ovatko lapseni onnellisia/voiko meidän perheestä sanoa, että onnellinen perhe/ mitä se käytännössä tarkoittaa.
Se päivä oli ja meni. Mielialakin koheni. Lämpöä ja aurinkoakin sain. Eilisen, maanantain, päätin hotellihuoneessa vaahtokylpyyn. Sen jälkeen pujahdin riittävän kovaan sänkyyn, pehmeän peiton alle, hömppä-kirjan pariin. Lompakko, jossa ei paljon täytettä ollutkaan, keveni siitä vähästäkin. Mukaan tuli vaatetta lapsille, Ikeastakin jotain. Omaan kaappiin päätyi vain legginsit. Muistin miksi pidän enemmän nettishoppailusta - saan rauhassa kotona sovitella. 

Se oli luokkaretki se ja tänään olen valmis lähihoitaja. 

9 kommenttia

  1. Oikein paljon onnea valmistumisesta!

    VastaaPoista
  2. Oi, onneksi olkoon!! :) tuollaisia ajatuksia joskus tulee ja menee.. Meilläkin oli vähän nihkeä aika viimeiset pari kuukautta, kun mies teki pitkiä päiviä ja sittenhän kaikki kotona kaatui minun päälleni. Hänellä oli myös iltaopiskeluja, eli liian vähän vapaa-aikaa ja aikaa perheelle. Ei hyvä kombo.. Minua harmitti, kun hän tuntui priorisoivan sen vähänkin vapaa-ajan väärin, ja hän ei huomannut koko asiaa, koska oli niin työ- ja kouluasioissa kiinni ajatuksen tasollakin koko ajan. Olimme puhuneet asiasta monta kertaa, mutta muutosta ajankäytössä ei vain tapahtunut, ja edelleen kaikki kotityötkin ja lastenhoito kaatuivat minulle. Sitten kirjoitin kirjeen, jossa selitin ja perustelin, yritin saada hänet näkemään konkreettisesti ongelmakohdat ja mitä ne aiheuttavat. Ajattelin, että lukemalla hän ainakin pystyy keskittymään ja ajattelemaan, eikä tarvitse heti yrittää vastata jotain, kuten jutellessa. Ja hitsi, se toimi!! Hänen silmänsä aukesivat ja nyt tuntuu kuin olisi uusi lehti kääntynyt! Ihme juttu, mutta on tosi helpottunut olo, kun sain hänet ymmärtämään.. Tuntui, että keinot loppuvat, kun asioista on puhuttu, mutta muutosta ei tapahtunut, että eikö toinen välitä? Sen opimme näistä parista kuukaudesta, että vapaa-aika ja sitä myöden perheaika on tärkeintä.. tulipa avautuminen, mutta halusin kertoa, että ajatukset ovat siitä pelottavia, että välillä kurjina hetkinä nousee päähän sellaisiakin ajatuksia, joilla ei välttämättä ole mitään todellista perää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä - tuntuu niinkuin olisit lukenut myös sen mitä en kirjoittanut, tai olin kirjoittamassa, mutta päätin jättää sen tästä postauksesta pois. Muutos ja perhekeskeisyys, ne oli ne sanat. Tunnistin itseäni miehestäsi sekä sinusta. Ja tämä oma pohdintani huokuu ehkäpä sieltä, että koen syyllisyyttä (aiheestakin) että yhteistä koko perheen aikaa tulee vietettyä liikaa. Kiitos kun jaoit ajatuksesi <3

      Poista
  3. Onnea, lämpöä ja aurinkoa sinulle, Katja! ♥

    VastaaPoista
  4. Onnea valmistuneelle! <3 Jokainen joka on pidellyt aaltojen silittämää kiveä kädessään tietää että jatkuvilla hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima -Tommy Tabermann

    VastaaPoista
  5. Oikein, oikein paljon onnea valmistuneelle :)

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)