Harmaata ja seesteistä

 Tilasimme lauantaille aurinkoa sitä kuitenkaan
saamatta. Yleisilme pysyi hyvinkin harmaana.
Mutta seesteistä oli tarpoa metsässä ja
istua järven jäällä. 

Tänä päivänä aurinko sitten helli meitä.
Ne kuvat ovatkin valoa tulvillaan.
 
 "Kerran metsässä kulkiessani kuulin yllättäen
lapsen puhetta. Menin ääntä kohti ja yritin 
ymmärtää sanoja, mutta turhaan. Löysin pojan
kyyköttämässä kalliolla. En ollut ymmärtänyt
hänen sanojaan, koska hän vain toisteli aakkosia. 

Kysyin - Miksi toistelet aakkosia
niin moneen kertaan?
Minä rukoilen, lapsi vastasi.
En voinut muuta kuin nauraa.
-Rukoilet? Sinähän vain toistelet aakkosia.
-No, kun minä en tiedä kaikkia sanoja,
annan Jumalalle aakkoset. Hän kyllä
tietää, mitä haluan sanoa."
Niin, Aina ei osaa muotoilla sanoiksi toiveita.
Tai edes löydä niitä sanoja. Silloin
pelkkä huokaus voi olla ainut ilmaisu.

2 kommenttia

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)